Lisää valmiiksi maalattuja miniatyyrejä, havaintoja Necronien kokoamisesta sekä tyydytystä rutiinin muodostumisesta

Aika menee hirveää kyytiä. Havahduin juuri siihen, etten ole blogiin kirjoittanut lähes kuukauteen. Tähän on toki ihan looginen syykin: loppukesän muut touhuilut ovat vieneet sen verran aikaa, etten ole kerennyt kunnolla miniatyyrihommiin paneutua kaiken muun tohinan ohessa. Pienempiä päivityksiä blogin facebook-sivustolle on tullut tehtyä tarinoiden muodossa, mutta ei sen kummempaa.

Jotain arjen kiireiden ohessa on kuitenkin ehtinyt tekemään. Ensimmäinen neljän miniatyyrin kokonaisuus on nyt valmis. Lopputulos on varsin tyydyttävä ja tulipa yhden figun kohdalla kokeiltua myös itselleni uutta maalaustekniikkaa. Yksityiskohtia kokeilin nimittäin kuivaharjauksen sijasta tehdä siten, että maalasin nämä suoraan pensselillä hahmojen sauma- ja reunakohtiin. Tästä jäi hieman ristiriitaiset fiilikset, sille paikoitellen lopputulos näytti hyvältä, mutta toisaalla jälki oli huolimatonta. Yksi iso tekijä on todennäköisesti pensseli, joka ei tuntunut kunnolla taittuvan tähän hommaan. Täytyykin jossain vaiheessa hankkia kunnollinen, luonnonkarvainen suti, jolla maalaamiseen pitäisi ainakin mainospuheiden perusteella sujua paremmin. Siihen saakka taidan hoitaa korostusten tekemisen kuivapensselillä, koska tällä saa suhteellisen pienellä vaivalla hyvän lopputuloksen. Kokonaisuutena ensimmäinen neljän setti onnistui siltikin hyvin ja kyllä nämä kehtaa pelipöytään laittaa, kunhan aika koittaa. Jossain vaiheessa täytyy sitten vielä jalustat koristella, mutta keskitytään nyt ensin varsinaisiin miniatyyreihin.

Ensimmäisen joukko maalattuja miniatyyrejä
valmiina pelipöytään!

Seuraavaksi on tarkoitus maalata sen verran figuureja, että pääsen testaamaan varsinaista pelaamista aloitusboksissa tulleiden harjoituskampanjoiden muodossa. Ensimmäinen näistä vaatii vielä Assault Intercessors -joukon kersantin sekä viiden Necron-soturit maalaamista, joten näiden parissa olen hyörinyt viime ajat. 

On tyydyttävää huomata, kuinka nopeasti figujen kokoamisessa ja niiden kanssa toimimisessa alkaa tulemaan tietynlaista rutiinia. Alkuun esimerkiksi valusaumojen ja muottikuonan siistiminen tuntui todella vaikealta, vaan nyt näiden raaputtaminen tulee lähes selkärangasta - lopputuloskin näyttää hyvältä! Necroneista vain sen verran, että näiden kokoaminen oli lievästi ärsyttävää puuhaa, sillä miniatyyrien osaset olivat melkoisen ohkaisia, jonka myötä täytyi olla tarkkana, ettei epähuomiossa väännä esimerkiksi figujen käsiä mutkalle. Ei ihme, että monet suosittelevat aloitusarmeijaksi Space Marines -joukkoja, koska nämä olivat kaikin puolin vaivattomia koota ja maalata. Saapa nähdä, minkälainen savotta Necronien maalaaminen itsessään on, mutta tämähän selviää jatkossa. 

Toinen setti miniatyyrejä odottamassa maalaamista!

Nyt kun toinen setti hahmoja on pohjamaalattu, on jälleen aika jatkaa maalaamishommia. Tästä lisää myöhemmin! 

Aina ei voi onnistua! - eli kun maalaaminen menee vihkoon ja huomioita siitä, miksi se ei haittaa

Kun sain ensimmäisen miniatyyrini maalattua, olen - yllätys yllätys - jatkanut tätä urakkaa muiden figujen kanssa. Kohtasin tällä saralla myös ensimmäisen todellisen rimanalituksen maalaamisen suhteen. Tiedättekö niitä päiviä, kun mikään ei tunnu onnistuvan? Kaikki hieman kaihertaa eivätkä asiat luista kunnolla? Tällainen olotila itselleni iski muutama päivä takaperin ja tämän huomasi myös miniatyyreja maalatessa. Jälki oli sanalla sanottuna järkyttävää ja lopputulos kaikkea muuta kuin siisti: maaliläikkiä väärissä paikoissa, epätasaista maalipintaa ja kaikin puolin heikkoa suorittamista.. Todellinen katastrofi siis!

Tältä näyttää,
kun maalaushommat eivät lähde luonnistumaan!

En tiedä, mikä tuolloin tökki, mutta lopputulos oli kaikkea muuta kuin onnistunut. Pyörittelin noita kahta miniatyyria käsissäni ja mietin mielessäni, saako näistä enää mitään kunnollista aikaiseksi. Vaan tästä päästäänkin yhteen figumaalauksen hienouksista, eli virheitä voi tulla, eikä se lopulta haittaa oikeastaan mitään! Ei muuta kuin pensseli käteen ja uudella tarmolla maalaamaan tuoretta maalikerrosta vanhan päälle.

Vaikka olin alkuun epäileväinen sen suhteen, että pystynkö näin räikeitä virheitä peittämään, niin tämä huoli osoittautui tarpeettomaksi. Kun vain sai nielaistua sen turhautumisen tunteen, että samoja kohtia joutuu maalaamaan uudestaan ja uudestaan, ei tämä ole oikeastaan kiinni muusta kuin omasta viitseliäisyydestä. Aikaa tässä toki menee enemmän kuin kertalaakista kunnolla tekemisessä, mutta toisaalta on hienoa, että suuremmatkin mokat on mahdollista korjata. Lopputuloksesta tulikin siisti, eikä figuja katsoessa oikeastaan uskokaan, että jossain vaiheessa hommat olivat aivan sekaisin.

Loppujen lopuksi miniatyyrit saatiin pelastettua,
vaikka usko meinasi välillä loppua!

Miksi tämän kokemuksen jakaminen tuntuu sitten niin tärkeältä? Suurin syy on siinä, että itselleni Warhammer-harrastuksen aloittaminen tuntui vaikealta juurikin maalaamiseen liittyvien mielikuvien ja ennakko-odotusten takia. Luulin tämän olevan armotonta ja että kaiken pitäisi onnistua kertalaakista. Onneksi tämä kokemus osoitti, ettei asia olekaan näin, vaan virheet on mahdollista korjata. Eli jos joku vasta-alkaja tai harrastuksen aloittamista pohtiva on paininut samojen epäluulojen kanssa ja tehnyt tästä jonkinlaisen kynnyskysymyksen, niin toivottavasti tämä kokemus tarjoaa positiivisemman vinkkelin tähän pohdiskeluun. Ainakin itse sain tästä episodista lopulta enemmän hyvää kuin huonoa, vaikka välillä usko meinasi loppua!  

Tämähän on mukavaa ja terapeuttista puuhaa! - eli raporttia ensimmäisten miniatyyrien maalaamisesta (Vol. II)

Kun viimeinkin pääsin aloittamaan varsinaista maalaamista, olotila oli jännittynyt. Tämä oli juuri se vaihe, joka oli tuntunut vuosikaudet takaperin niin hankalalta. Epäilykset lopputuloksesta ja kaikesta muusta velloivat mielessä, vaikka tähän saakka prosessi oli edennyt varsin mallikkaasti. Mutta nyt ei ollut paluuta, menneisyyden epäilykset kohdattaisiin tässä ja nyt!

Varsinaisen maalausurakan alkuasetelma.
Tästä se lähtee!

Olin hankkinut vielä muutaman lisätarvikkeen työkalupakkiini ennen maalaamisen aloittamista. Miniatyyrien kokoamisen yhteydessä huomasin näissä olevan sen verran pieniä yksityiskohtia, että näitä joutui siristelemään todenteolla. Kävinkin hakemassa viereisestä kaupungista löytyvästä Motonetistä suurentavat työlasit, jotka hieman helpottivat miniatyyrien tihrustamista. Vaikka näiden suurennuskerroin ei tainnut olla kovinkaan kummoinen, niin viiden euron hintaan ostos oli erinomainen ja helpotti merkittävästi maalaamista. Toinen hankinta oli aiemman reissun yhteydessä hommaamani Citadel-maalausteline, joka osoittautui myös toimivaksi investoinniksi: se helpotti figuurin pyörittelyä ja pitämistä käsissä eri asennoissa, jolloin joka kohtaan sai sudittua maalia helposti. Sen avulla myös käsien tukeminen toisiinsa ja pöytätasoon helpottui. Molemmille suuri suositus, helpottavat maalaamista todenteolla!

Aloitin maalaamisen sutimalla kaikki muut osat sinisellä maalilla, paitsi miniatyyrin aseistuksen. Tässä vaiheessa sain ensituntuman märkäpaletin käyttämisestä ja se herättikin heti kättelyssä ihmetystä. Ensinnäkin tutoriaalivideoissa maalit pysyvät suht paksun näköisinä ja niitä pitääkin laimentaa vedellä, jotta ne ovat käyttökelpoisia. Märkäpaletille maaleja laittaessa ne eivät kuitenkaan käyttäytyneet samalla tavalla, vaan olivat jo valmiiksi hieman vetisen ja juoksevan oloisia. Noh, laimensin näitä hieman vedellä joka tapauksessa, jolloin paletilla oleva lopputulos oli koostumukseltaan erikoinen sekoitus shade-ja perusmaalia. En tiedä jäikö maali liian ohkaiseksi, mutta aloitin kaikesta huolimatta maalaamisen.

Alkuun maalaaminen ei tuntunut sujuvan. Maali ei vaikuttanut tarttuvan kunnolla miniatyyriin ja epäilin, että hieman vetinen maalausjälki loisi kuivuttuaan rumaa tekstuuria figun pintaan. Muutaman kerroksen maalailtuani huomasin kuitenkin, että väri alkoi vahvistumaan ja lopulta lopputulos olikin yllättävän siisti. Vaikka maali tuntui figuurin pinnassa maalaamisen yhteydessä liian märältä, tämä näyttikin kuivuttuaan oikein tasaiselta ja hyvältä. Useamman kerroksen jälkeen komea maalipinta peitti koko figuurin. Lisäksi tässä vaiheessa pohjamaalin värivalinta osoittautui onnistuneeksi: musta väri loi mukavaa sävykkyyttä miniatyyriin ja se näytti varsin hyvältä vielä siinä vaiheessa, kun sinistä maalia ei ollut vielä läheskään riittävästi.

Miniatyyrit maalausurakan puolivälissä. Pinnassa tässä vaiheessa sinistä maalia,
panssarin suuremmat saumakohdat + aseet on maalattu mustalla ja pienempiä yksityiskohtia on korostettu tummalla shade-maalilla

Sinisen värin jälkeen lisäsin mustaa maalia panssarin suurempiin saumakohtiin ja aseisiin sekä korostin pieniä yksityiskohtia tummalla shade-maalilla. Shade-maalin käyttöön oli aiemmin jakamassani tutoriaalivideossa tarjottu kahta vaihtoehtoa, joista hyödynsin suoraan saumoihin maalaamista koko figuurin sotkemisen sijaan. Figut näyttivätkin tässä vaiheessa jo varsin hyviltä ja eri yksityiskohdat nousivat hienosti esille.

Tämän jälkeen oli jälleen valinnan paikka. Tekisinkö figuurin korostukset nopeammin kuivaharjalla vai lähdenkö nämäkin maalaamaan pensselillä suoraan eri kohtiin, joka vie huomattavasti enemmän aikaa. Ajattelin kokeilla kuivasutimista, koska ainakin videoilla tämänkin keinoin maalausjälki vaikutti hyvältä. Tästä tulikin varsin hyvän näköinen, vaikka lopputulos oli hieman sotkuisempi. Pitänee jatkossa kokeilla myös aikaa vievää metodia, mutta tällä pääsi hyvää alkuun!

Sitten oli vuorossa yksityiskohtien hinkkaaminen. Piti kaivaa esille hopeiset ja kultaiset metallivärit sekä muut sävyt, joita annosteltiin hyvinkin varovaisesti. Nämä tarttuivatkin oikein mallikkaasti maalipintaan, mutta samalla vaativat todella vakaata kättä. Erityisesti metallivärien kanssa huomasi nopeasti tekemänsä virheet, kun kirkkaasti loistavat maalit menivät hieman ohi saumoista tai sille tarkoitetuista paikoista. Samassa yhteydessä silmiin ja sinettiin tuli punaista väriä, pergamenttipaperi sai valkoisen käsittelyn. Kun nämä olivat kuivuneet, äskettäin lisätyt yksityiskohdat saivat vielä tumman shade-maalikäsittelyn, joka nosti esille näiden saumat ja muut nyanssit. Tämän jälkeen oli vuorossa vielä viimeiset viilaukset, jonka aikana peittelin kulloiseenkin kohtaan sopivilla maaleilla mahdollisesti ylimenneet kohdat ja tasasin mm. panssarin värieroja ja muita tuhruja, joita maalaamisen yhteydessä oli vääriin kohtiin tullut.

Lopputulos eli ensimmäinen koskaan maalaamani miniatyyri!

 

Kun lopulta maalausurakka oli valmis, olin aidosti mykistynyt. Lopputulos näytti ainakin omaan silmääni erittäin onnistuneelta varsinkin sitä lähtökohtaa vasten, etten ole aiemmin maalannut ainuttakaan miniatyyriä. Vaikka prosessissa oli omat ongelmansa, niin oli helpottavaa huomata, että selkeitäkin kämmejä maalauksen yhteydessä voi vielä lopussa korjata. Maalaushommat eivät ole niin armottomia, kuinka etukäteen pelkäsin. 

Ja vaikka stressasin alkuun maalaamista melkoisen paljon, oli erittäin mukava huomata, kuinka miellyttävää tämä lopulta oli. Ensijännityksen jälkeen miniatyyrin maalaaminen ja yksityiskohtien hinkkaaminen tuntui aidosti mukavalta. Tässä oli jopa jotain terapeuttista, kun sai vain keskittyä yhteen asiaan ilman sen kummempaa pohdintaa taustamusiikin soidessa puuhanurkkauksessa. Aiemmin jakamani tutoriaalivideo oli kullanarvoinen tuki tässä prosessissa, sillä sen puoleen oli helppo kääntyä aina kun eteneminen oli epäselvää. Tämän myötä maalaaminen eteni jatkuvasti jouhevasti, eikä missään vaiheessa tarvinnut jäädä epäröimään sitä, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Tämän miniatyyrin maalaamisessa meni noin 6-8 tuntia, osittain tein rinnan kahta miniatyyriä, joista toisen viimeistelin sitten omaa tahtia ensin. Toinen odottaa vielä yksityiskohtia ja tämä äärelle on tarkoitus palata mahdollisimman pian.

Huh, vaan olipa melkoinen projekti ja on ilo huomata, että lopputulos miellyttää ainakin itseäni. Jatkoa varten jäi kuitenkin myös paljon kehitettävää : olisi mukava saada lisää varmuutta ja nopeutta maalaamiseen, myös yksityiskohtien korostamisen eri tekniikoita voisi harjoitella. Mutta tässähän on aikaa näitä treenata, aloituslaatikko on edelleen täynnä erilaisia miniatyyrejä! Näistä seikkailuista lisää myöhemmin.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty? - viimeiset pohjustukset ennen varsinaisen maalausurakan aloittamista

Nyt kun muut kiireet on selätetty ja velvollisuudet hoidettu, on aika käynnistellä miniatyyrien maalaminen toden teolla. Tässä on venähtänyt jokunen hetki, mutta hukkaan aika ei ole mennyt, sillä olen kuluneen viikon aikana tutkinut runsain mitoin erilaisia maalaustutoriaaleja, joita Youtube onkin pullollaan. Näitä on jopa siinä määrin, että minun oli hankaluuksia valita näistä se sopivin, jota lähtisin soveltamaan.

Pidemmän selailun jälkeen löysin kuitenkin hyvin yksinkertaisiin perusteisiin nojaavan videopätkän, jossa hyödynnetään samoja tarvikkeita, jotka minulta itseltänikin löytyy. Maalaustekniikoissa tarjoillaan myös muutamia hyviä variaatioita, joten myös valinnanvaraa löytyy eri tyyleillä tekemiseen. Lisäksi ainakin omaan silmääni lopputulos ja figujen maalipinta näyttävät erittäin hyviltä, joten eiköhän tällä lähdetä liikkeelle. Laitan upotuksen TableTopReady-kanavalta löytyvään videoon alapuolelle, jotta muutkin halukkaat voivat tätä tarvittaessa hyödyntää. Tuolta näyttää löytyvän paljon muutakin hyvää sisältöä, joten kannattaa muutenkin tsekkailla kanavan tarjontaa.

Nyt kun sopiva esimerkin näyttäjä on löytynyt ja kaikki on valmista, niin maalaaminen alkakoon! Kokemuksia ja kuvia urakasta on siis luvassa lähiaikoina, toivotaan että kaikki menee putkeen.

Muukalainen figuversumissa löytyy nyt myös Youtubesta + kurkistus Dungeons & Dragons: Starter set -laatikkoon!

Viime viikonloppuna hankkimani "Dungeons & Dragons: Starter set" ansaitsi mielestäni hieman erityisemmän käsittelyn. Niinpä innostuin tekemään ihkaoikean videopätkän aloituslaatikon avaamisesta, jossa ihmetellään lootan sisältöä ja käydään pikaisesti läpi siitä löytyviä komponentteja. Tätä tarkoitusta varten loin myös Muukalainen figuversumissa -kanavan Youtubeen, jonne lisäilen jatkossakin kotikutoista ja mahdollisesti myötähäpeää synnyttävää videosisältöä miniatyyri- ja roolipelimaailmasta. Alapuolelta pääset katsomaan, minkälainen pätkä näillä eväillä syntyikään!

Paluu roolipelimaailmaan vuosikymmenten jälkeen - yhden pelaajan ajatukset ja lähtökohdat harrastuksen alkutaipaleella

Koska mennyt viikonloppu meni reissatessa ja festaroidessa, niin jätin suosiolla pohjamaalatut figuurit odottamaan tätä viikkoa, ennen kuin alan näitä maalaamaan kunnolla. Senhän tietää, että jos näihin olisi kerennyt vetämään vain yhden kerroksen maalia, niin harmittamaan se oli jättänyt, kun homma jää kesken. Joten parempi näin.

Viikonlopun aikana kerkesin kuitenkin palata muistoissani sekä perehtyä uudella tavalla siihen toiseen kiinnostuksen kohteeseen, joka aktivoitui uudestaan tänä keväänä. Eli roolipeleihin. Näistä minulla on lähtökohtaisesti enemmän kokemusta kuin miniatyyripeleistä, sillä nuoruusvuosien aikana tuli kertaalleen oltua yhdessä roolipelisessiossa mukana. Muistan tuon vieläkin kuin eilisen. Tuo nimenomainen rope kesti muutamia viikonloppuja, joiden aikana peliporukkamme sukelsi aavikoiden ympäröimään ja kuumuutta hohkavaan kaupunkiin, jossa jäljitimme mystistä esinettä erilaisten uhkien ympäröimänä. Oma hahmoni oli voimakas ja hieman yksinkertainen tappelija (saattoi olla nimeltään Boris), joka oli osa esinettä jäljittävää porukkaa. Aivan tarkkaan en kaikkia juonikuvioita muista, mutta mieleeni on jäänyt erityisesti se suuri seikkailun tuntu, joka pelisessioita ympäröi. Muistikuvatkin tuon ropen yksittäisistä tapahtumista ovat aivan yhtä voimakkaat, kuin tämä olisi tapahtunut ihka oikeassa elämässä. Tämä kuvaa hyvin roolipelien voimaa ja sitä, kuinka immersiivisiä näiden synnyttämät kokemukset voivat olla.

Onkin oikeastaan hieman ihmeellistä, että roolipelit jäivät tämän jälkeen täydelliseen paitsioon. Ehkäpä tässäkin oli syynä se, että tämä oli niin selkeästi porukalla tehtävä juttu, joka tuntui kaltaiselleni ujolle nuorukaiselle tuolloin hankalalta. Vieraiden ihmisten kanssa säätäminen ja peliseuran haku tuntuivat turhan vaivalloiselta, vaikka itse pelaamisesta hyvä fiilis jäikin. Nykyään moiset ongelmat eivät tunnu enää sellaiselta asialta, että ne vaikuttaisivat haittaavasti mihinkään. Esimerkiksi ajatus vaikkapa Ropecon-tapahtumassa järjestettäviin roolipeleihin osallistumisesta tuntuu huikean hauskalta, vaikka joutuisi aivan vieraan porukan kanssa tähän heittäytymään. Näin ne ajat ja ihmiset muuttuvat, tässä tapauksessa se on vain hyvä asia! 

Roolipelimaailma on kuitenkin itselleni aivan yhtä vieras paikka, kuin miniatyyripeleihin liittyvä todellisuus. Sen verran tiedän, että Dungeons & Dragons (eli D&D) on yksi roolipelaamisen kantaisistä, joka on säilyttänyt markkinajohtajan aseman vuosikymmenten ajan. Siksi onkin loogista aloittaa oma takaisinohjautuminen roolipeleihin D&D-pohjalta, koska tähän liittyen löytyy varmasti runsain mitoin materiaalia, informaatiota sekä peliin vihkiytyneitä. Erilaisia roolipelisysteemejähän on varmasti vaikka kuinka paljon, mutta ehkä näin alkuun on hyvä luottaa perinteisiin! 

Tämän seikkailun käynnistin kahdella tavalla. Huomasin, että viime vuonna on julkaistu (ymmärtääkseni) uusimman edikan D&D-sääntöpohjaan perustuva suomenkielinen versio, joka kantaa nimeä "Legendoja & Lohikäärmeitä". Tämä käännöksen pelaajan kirjan onnistuinkin yhyttämään paikallisesta kirjastosta ja kerkesin selailemaan teosta jonkin verran. Vaikuttaa oikein mallikkaalta ja laadukkaasti toteutetulta paketilta, joka mahdollistaa roolipeliharrastuksen sääntöpohjaan ja lukuisiin taustatietoihin perehtymisen suomen kielellä. Yllättävän monipuoliselta (ja -mutkaiseltakin) säännöt alkuun vaikuttavat, joten ihan hyvä, ettei tarvitse lähteä omassa päässään käännöstyötä tekemään kaiken hyvän lisäksi. Joten L&L vaikuttaa hyvältä aloituspisteeltä roolipelimatkalle. Tästä varmasti lisää ajatuksia myöhemmin, kunhan hommat saan kunnolla käyntiin! 

"Legendoja & Lohikäärmeitä" vaikuttaa hyvältä ensiaskeleelta roolipelien maailmaan!

Toisen konkreettisen etapin roolipelien maailman tein ostamalla viikonlopun aikana Dungeons & Dragonsin "Starter Set" -paketin. Setin pitäisi tarjota kaiken tarpeellisen, jolla roolipeliharrastuksen saa käyntiin ja vaikka tuo on käsittääkseni hieman tuollainen "light-versio" ohuine ohjekirjoineen ym., niin ei tuo reilun 20 euron hintaisena ollut paha investointi lainkaan. Joten on mielenkiintoista nähdä, minkälaiset pelit tällä saadaan aikaan ja mitä kaikkea tämä vaatii. Mutta tästäkin asiaa jatkossa lisää! 

Dungeons & Dragonsin aloituspaketti ei ollut pahanhintainen investointi.

Ensimmäiset askeleet on nyt siis tälläkin saralla otettu ja saapa nähdä, mitä tuleman pitää. Se on myönnettävä, että oli kyseessä sitten miniatyyri- tai roolipelit, niin harrastuksen aloittaminen on tehty helpoksi. On kaiken maailman starttibokseja ja aloitussettejä, jotka ovat suhteellisen huokeita ja pitävät sisällään kaiken tarpeellisen. Ja hyvähän se vain on, ettei homma jää tästä kiinni. Itseänikin nyt hieman harmittaa, että näiden harrastusten aloittamisessa on mennyt näin kauan, koska ei tämä alkuun pääseminen nyt niin hankalaa sitten ollutkaan, kuin jossain vaiheessa ajattelin - tai sitten ongelmat sääntöjen ja muiden vääntöjen kanssa ovat vasta edessä! Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! 

Tavoitteena täydellinen maalipinta! - eli raporttia ensimmäisten miniatyyrien maalaamisesta (Vol. I)

Kun vihdoinkin sain koottua ensimmäiset neljä Assault Intercessor- miniatyyriani, ajattelin jättää kokoamispuuhat tältä erää ja siirtyä seuraavaan vaiheeseen, eli maalaamiseen. Huomiona kokoamisesta sen verran, että oli hauska huomata, kuinka nopeasti tuo alkoi sujua. Ensimmäisen miniatyyrin kokoamisen jälkeen tähän muodostui tietynlainen rutiini, jonka myötä esimerkiksi ylimääräisten muovivalumien poistaminen onnistui selkeästi paremmin kuin ensimmäisen figuurin kohdalla. Myöskään osien yhteen liimaamisessa ja toisiinsa liittämisessä ei tullut enää vaikeuksia, vaan osaset napsahtelivat tyydyttävästi paikoilleen. Kyllä se vain tuntuu erityisen hyvältä, kun asiat alkavat sujumaan!

Mutta sitten maalaamisesta. Ajattelin tosiaan hypätä neljän miniatyyrin voimin tähän vaiheeseen, koska tämä on ehkäpä se kiinnostavin, ristiriitaisin ja haastavin vaihe kaikista - ainakin etukäteen pohdittuna. Lisäksi Sotavasara-sivuston puolella eräs innokas foorumilainen jo kyselikin maalausraporttien perään, joten tässä vaiheessa on hyvä siirtyä tähän osa-alueeseen. 

Warhammer-miniatyyrien maalaamiseen on kohdallani (varsinkin aiemmin) liittynyt paljon epävarmuustekijöitä ja tietynlaista epäuskoakin. Vaikka aina sanotaan, ettei kukaan ole seppä syntyessään, niin minun on ollut hyvin vaikea uskoa, että onnistuisin koskaan saamaan yhtä upeasti maalattuja figuja aikaiseksi, kuin mitä esimerkiksi Games Workshopin myyntikatalogit ovat pullollaan. Muistan jo teinivuosinani pohtineeni tismalleen tätä samaa asiaa, joka taisi myös olla osaltaan yksi syy siihen, miksi Warhammer-harrastus ei koskaan lähtenyt kunnolla käyntiin. Hienojen miniatyyrien maalaaminen tuntui saavuttamattomalta unelmalta, johon ei kaltaisellani olisi koskaan mitään mahdollisuuksia. Toki nykyään tilanne ei aivan näin lohduttomalta tunnu ja lukuisia opasvideoita youtubessa selattuani olen alkanut pikkuhiljaa uskoa, että suhteellisen kohtuullista jälkeä on mahdollista saada nopeallakin aikataululla aikaiseksi. Joten olen pyrkinyt imemään itseeni omasta mielestäni parhaat vinkit, joiden avulla lähdin aloittelemaan maalausurakkaa.

Ennen varsinaista maalaamista miniatyyrit kävivät pesuilla. 

Yksi näistä vinkeistä oli se, että miniatyyrit kannattaa pestä ennen kun vilkaistaankaan maalipurkkeja kohti. Kokoamisen yhteydessä näiden pintaan kun saattaa tarttua rasvaa tai muita epäpuhtauksia, jotka osaltaan voivat heikentää pohjamaalin tarttumista. Tiedä sitten, onko näin, mutta kuulostaa fiksulta. Joten nappasin aiemmin säilömäni hammasharjan hyötykäyttöön ja tein hyvin miedon pesuveden lisäämällä lämpimään veteen pari tippaa käsitiskiainetta. Huljuttelin figuja vedessä ja jynssäsin nämä kauttaaltaan varovasti hammasharjalla. Lopuksi kuivasin miniatyyreistä talouspaperilla enimmät vedet ja jätin nämä rauhassa kuivumaan. Myönnetään, että puhaltelin enimpiä vesiä miniatyyrien pinnalta pois, joka ei ollut ehkä se paras ratkaisu: tässä yhteydessä näiden päälle saattaa lentää vaikka mitä epäpuhtauksia. Voisinkin hommata jatkoa ajatellen pienen purkin paineilmaa, jota voisi hyödyntää tähän tarkoitukseen!

Vanhasta viivoittimesta ja sinitarrasta sai luotua pätevän maalaustelineen,
johon kaikki miniatyyrit mahtuivat kerralla!

Kun miniatyyrit olivat kuivuneet rauhassa muutaman tunnin, oli pohjamaalauksen aika. Länttäsin nämä vanhaan viivoittimeen sinitarrapalojen avulla ja nappasin hyllystä Mastonin pohjavärisprayn, joka tässä tapauksessa oli väriltään musta. Itsesuojeluvaistoni hälytti sen verran, että siirryin suosiolla suihkuttelemaan ulos. Spraymaaleista syntyvä katku suututtaisi varmasti jokaisen samassa talossa olevan ja olen kaikesta huolimatta vielä liian nuori kuolemaan. Tämä urakka sujuikin varsin mainiosti ja viivoitin toimi hyvänä apuvälineenä. Muutama huomioi kuitenkin tästä vaiheesta. Jotta pohjamaalista tulee tasainen ja siisti, tämä vaatii suht reilusti spraymaalia. Neljän miniatyyrin suihkuttelun jälkeen spraypurkki tuntui keventyneen merkittävästi, joten jäin pohtimaan, kuinka pirun kalliiksi pohjamaalaaminen tulisikaan näillä "brändimerkkien" figuille suunnatuilla spraymaaleilla, joiden hinta on moninkertainen ostamaani purkkiin verrattuna. Toinen havainto liittyi viivottimeen tai käytettyyn "maalaustelineeseen", jonka kannattaa olla huomattavasti pidempi. Ja jatkoa ajatellen huomasin, että miniatyyrit kannattaa sijoittaa keskemmälle tätä rakennelmaa, koska tällöin kummastakin päästä saa otteen ilman, että käsiä tarvitsee sotkea maaliin. Nyt jouduin kesken urakan kääntämään figuureja, jotta sain jokaisen ulokkeen ja notkelman maalattua.

Lopputuloksesta tuli kuitenkin yllättävän upea! Mastonin spraymaali tarttui miniatyyreihin hyvin ja jäljestä tuli tasaisen siisti. Minulla oli ennakkoon pienenä pelkona se, että musta pohjamaali hautaisi figujen yksityiskohdat jollain tavalla kaiken tummuuden sekaan, mutta tämäkin huolenaihe osoittautui turhaksi. Mustasta pinnasta näkyy kaikki nippelit ja namiskat aivan yhtä hyvin, kuin lähtötilanteen harmaastakin, joten valinta oli onnistunut.

Pohjamaalatut miniatyyrit.
Nyt tämä synkkä joukko saa rauhassa kuivua, jonka jälkeen aletaan laittamaan väriä pintaan! 

Kaiken kaikkiaan pohjamaalaus onnistui siis yli odotusten ja olen lopputulokseen erittäin tyytyväinen. Muutamia säätöjä varusteisiin ja toimintamalleihin teen tulevaisuutta ajatellen, mutta melko hyvin tämä sujui ensimmäiseksi kerraksi. Nyt annetaan miniatyyrien kuivua rauhassa, jonka jälkeen on aika siirtyä varsinaiseen maalaamiseen. Elämme jännittäviä aikoja!

Muukalainen figuversumissa -blogi löytyy nyt myös facebookista!

Mietin jonkin aikaa, että pitäisikö "Muukalainen figuversumissa" -blogin sisältöä laajentaa muihinkin suuntiin vai kannattasiko tämä pitää ainoastaan perinteisessä blogimuodossa. Päädyin pohdinnan lopuksi luomaan blogille oman facebook-sivun, joka ratkaisuna lienee kuvaa hyvinkin sitä, kuinka oma ymmärrykseni some-maailmasta on pysähtynyt jonnekin 2000-luvun alkupuolelle: ei siis Instagram-profiilia, ei TikTok-tiliä tai Snapchattia, vaan aito ja alkuperäinen Facebook. Voi jösses, vaikka pitäähän jonkun vaalia perinteitäkin alati muuttuvassa maailmassa! Ja toisaalta, ehkä ratkaisu on hyvä näin: kukaan tuskin haluaa (?) nähdä minua tanssimassa TikTok-videoissa Warhammer-miniatyyrit käsissäni.

Facebook-sivun pääasiallisena tarkoituksena on toimia koontiväylänä kaikelle sisällölle, jota tuotan matkallani miniatyyri- ja roolipelien maailmaan. Blogin ollessa edelleen kaiken keskiössä, tarjoaa somemaailma omat mahdollisuutensa laajentaa tätä materiaalia eri suuntiin sekä luoda myös nopeampaa sisältöä esimerkiksi erilaisten tarinoiden muodossa. Lisäksi jos joskus tulee innostuttua luomaan ekstrasisältöä eri palveluissa, niin nämäkin on kätevä linkittää yhden facebook-sivuston alle. Ja toisaalta, jos blogi saa lisää näkyvyyttä somekanavien myötä, niin eipä tämäkään pahaa tee. Ainahan se on kivempaa, jos tämä matka tavoittaisi mahdollisimman paljon ihmisiä tehden samalla miniatyyri- ja roolipelaamista tutummaksi isommalle ihmisjoukolle. Mutta katsellaan, mitä tulevaisuus tuo tällä saralla tullessaan. Mennään näillä nyt eteenpäin! 

Käykäähän tsekkaamassa "Muukalainen figuversumissa" facebookissa ja pistäkää halutessanne sivu seurantaan. Linkin sivustolle löydät tästä!

Miniatyyrimaa on muutakin kuin muovinpaloja ja maalipurkkeja - suuntana Warhammer 40k -universumin monipuolinen taustatarina ja mytologia

Yksi Warhammer-harrastuksen kiehtovimmista piirteistä on sen mieletön monipuolisuus ja tietynlainen vapaus sukeltaa tähän juuri sillä tavalla, kuin itsestä hyvältä tuntuu. Osa porukasta nauttii itse pelaamisesta ja sen strategisesta ulottuvuudesta ilman sen kummempia kommervenkkejä, toiset taas saavat kiksinsä miniatyyrien maalaamisesta ja keräilystä. Kaikkea tätä voi tehdä ilman, että Warhammer-maailmasta tarvitsee tietää käytännössä mitään - toki pelin säännöt tulee olla hallussa, jos meinaa suunnata taistelutantereille muiden pelaajien kanssa. Mutta esimerkiksi figuureita voi katsella ja niistä voi nauttia ilman, että näiden taustoista tai pistearvoista tarvitsee tietää yhtään mitään. Tämä on yksi harrastuksen suurimmista vetovoimatekijöistä!

Itseäni on kuitenkin kiehtonut erityisesti Warhammer 40k- universumiin liittyvä "lore", eli taustatarina ja mytologia. Ja tätä dataahan on aivan valtavat määrät! Vuosikymmenten aikana ja uusien versioiden myötä eri rotuihin ja näiden historiaan, maailman syntyyn sekä kaikkeen muuhun liittyen on kertynyt valtavat määrät erilaista tietoa ja informaatiota, jotka lihottavat Warhammer-maailman pelkästä pöydällä pelattavasta miniatyyripelistä aivan omaksi ja täysiveriseksi universumiksi. Ja tätä sisältöä on tarjolla vaikka minkälaisissa muodoissa. Aivan perinteisten wikipedia-tyylisten sivustojen tarjoamasta informaatiosta novelleihin ja kirjoihin, joissa seikkailevat Warhammer-universumin urhot sekä pahikset historiallisten tapahtumien pyörteissä. Onpa aiheesta tehty useita podcastejakin, jotka luotaavat aihealuetta eri vinkkeleistä.

Tarjolla olevaa materiaalia on siis valtavat määrät ja olen huomannut, että tämä on sekä siunaus että kirous. Siunaus siinä mielessä, että tällä sisällön määrällä on helppo sukeltaa Warhammer-universumiin ja saada siitä syvällisempi käsitys, koska tietoa on runsaasti saatavilla erilaisissa muodoissa. Vaan se kirous! Ongelmat astuvat siinä vaiheessa kuvioihin, kun pitäisi yrittää ruopata tämän kaiken keskeltä se olennainen sisältö! Itse olen pyrkinyt alkuvaiheessa samaan jonkinlaisen käsityksen kokonaisuudesta sen sijaan, että olisin lähtenyt aivan kaikkea mahdollista triviaalitietoa imuroimaan pääkoppani poimuihin. Tässä on auttaneet erityisesti muutamat vastaantulleet lähteet, joista ajattelin listata muutaman alapuolelle. Jos näistä olisi vaikka jollekin muullekin iloa!

Omalta kohdaltani paras löytö Warhammerin lore-vinkkelistä on ollut ehdottomasti englanninkielinen Lorehammer-podcast. Olen kerennyt nyt kuunnella podcastia viiden jakson verran, joiden aikana olen saanut melkoisen kattavan kuvan Warhammer 40k -universumin lähtökohdista ja taustoista. Lorehammer pureutuu teemaan syvällisesti ja kronologisesti fiksussa järjestyksessä, joten kaltaiseni vasta-alkajakin saa podcastin sisällöstä paljon irti. Harmittavasti Lorehammer-podcastia ei enää tehdä, mutta toisaalta tätä kerettiin tehdä 100 varsinaista jaksoa + bonukset päälle, joten melkoisen kattavasti tätä vetänyt kaksikko Mark ja Erik ovat aihealueeseen ehtineet sukeltaa. Ehdoton suositus kaikille, joita Warhammer-maailmaan liittyvä mytologia kiinnostaa ja joilta taittuu englannin kieli sen verran, että podcastin seuraaminen on mahdollista. Laitan alle linkin ensimmäiseen varsinaiseen Lorehammer-jaksoon, joka löytyy näemmä myös Youtubesta. Eikun kuuntelemaan!

Perinteisempää wiki-henkistä informaatiota olen löytänyt pariltakin sivustolta, joita oli myös suositeltu internetin ihmeellisessä maailmassa. Toinen on Lexicanum, toinen taasen toimii Fandom-pohjalla. Nämäkin sivustot ovat englanninkielisiä, joten kielitaitoa kaivataan jälleen, jotta näiden sisällöstä saa kaiken mahdollisen irti. Itse en ole vielä kerennyt täysillä sukeltaa näiden tarjontaan tai perehtymään sivustojen eroihin, joten aivan älyttömän syvällistä ymmärtystä näiden tarjonnasta ei ole päässyt syntymään. Mutta se tietoa, mitä olen hakenut, tuntuu uskottavalta ja informaatiota tuntuu löytyvän reilusti. Joten jos Warhammer-kärpäsen purema on päässyt aiheuttamaan akuutin tiedonjanon, vaikuttavat sivustot tarjoavan lievitystä tähän vaivaan varsin tehokkaasti.

Muita kiinnostavia ja vastaantulleita suosituksia ovat kirjapuolelta "Horus Heresy" -kirjat, joiden kuvataan hyvällä tavalla syventävän Warhammer-maailmaan liittyvää taustatarinaa. Tämäkin toki jälleen Lontoon murteella! Jos kuivat wikipedia-artikkelit eivät ole sinun juttusi, niin tämän pitäisi olla oivallinen väylä nauttia hyvin kirjoitetuista tarinoista, joista saa myös uutta tietoa koko Warhammer-universumista. Myös kotimainen Sotavasara-foorumi pitää sisällään oman keskustelualueen 40K-historiasta, josta löytyy reilu nippu kysymyksiä, vastauksia ja spekulaatiota teemaan liittyen. Tämä on yksi harvoista suomenkielisistä väylistä Warhammer-maailmaan, joten tätä kannattaa hyödyntää yhtenä informaatiokanavana. Ja toki yksi olennainen tietolähde on myös aloituspakkauksen mukana tullut "Command manual", johon on yleisluonteisesti kuvattu taustatietoja mukana olevista armeijoista sekä yleistä tietoa aihepiiriin liittyen.

Huhheijaa, eli tietoa on kyllä tarjolla! Tähänkin nostin oikeastaan aivan ne päällimmäiset löydöt, jotka olen lyhyen miniatyyriharrasteluni aikana kohdannut. Olisi kiinnostava kuulla myös muiden näkökulmia ylläoleviin nostoihin. Ovatko nämä hyviä tietolähteitä vai onko tarjolla vielä jotain parempaa? Kommentteja, vinkkejä ja ehdotuksia voi laittaa kommentteihin!

Terra, meillä on ongelma! - kokemuksia ensimmäisen miniatyyrihahmon kokoamisesta

Nyt kun minulla on vihdoinkin kaikki tarpeellinen Warhammer 40k -figuureiden kokoamiseen, oli aika ryhtyä työhön! Vapisevin käsin etsin aloitusboksista oikean muovikehyksen sekä "Command manual" -kirjasesta aukeaman, josta löytyivät ohjeet ensimmäisen miniatyyrin kokoamista varten. Ja käsien vapina ei ole mikään vitsi, sillä huomasin oikeasti käsieni hikoavan ja hengityksen kiihtyvän, koska koko operaatio tuntui aivan pirullisen jännittävältä! Pelkäsin, että onnistuisin jotenkin tuhoamaan kaiken tai tekemään peruuttamatonta vahinkoa, jonka jälkeen suht kalliista muovihahmoista ei olisi mitään jäljellä. Mutta se ei pelaa, joka pelkää! Vetäisin siis syvään henkeä ja aloin kokoamaan ensimmäistä miniatyyrihahmoani ikinä.

Tästä se lähtee! Ensimmäisen miniatyyrin kokoamisen alkuasetelma.

Muoviosien irrottaminen kehyksestä oli varsin helppoa. Ohjekirjasesta löytyi helposti tiedot tarvittavista osista, nämä oli numeroitu kätevästi kehyksiin, joten oikeat osat löytyivät vaivattomasti. "Paints + Tools" -setissä mukana tulleet leikkurit osoittautuivat laadukkaaksi ja toimivaksi työkaluksi, jonka avulla muoviosat sai leikattua vaivattomasti irti kehikosta. Toki tähänkin vaiheeseen liittyi omat stressitekijänsä, koska piti tarkasti katsoa, ettei epähuomiossa leikkaa varsinaisessa miniatyyrissä tarvittavia ulokkeita. Osien irrottaminen muovikehikosti oli kuitenkin oikeilla välineillä sujuvaa ja vaivatonta.

Ensimmäinen etappi hoidettu, eli muoviosat irroitettu kehyksestä.

Tämän jälkeen kokoamisen vaikeuskerroin alkoi nousta, sillä miniatyyreissä olevien muovivalumien ja -ylijäämien irrottaminen aiheutti harmaita hiuksia. Aloitin tämän työskentelyn "Paints + Tools" -boksissa tulleen metalliraapan avulla, mutta tämä ei ainakaan omassa käytössäni toiminut aivan niin hyvin kuin olisin toivonut - ainakaan alkuun. En saanut tällä aivan niin tasaista jälkeä kuin olisin halunnut, eikä käsiteltäviin kohtiin tullut aivan tasaista pintaa myöskään värin suhteen. En toki tiedä, onko tämä edes mahdollista ja mikä on se optimaalinen lopputulos, mutta tyydyin siihen, että tämä tuntui sormien alla tasaiselta ja näytti suhteellisen siistiltä. Aiemmin ostamani askarteluveitsi osoittautui tämän työvaiheen aikana hyväksi apuvälineeksi, jolla sai irroiteltua muovivalumia sekä tasoiteltua figuurin pintaa. Viimeistelyssä "Paints + Tools" -laatikon metalliraaputin toimi paremmin kuin aivan ensivaiheen nitkuttamisessa, joten näiden kahden työvälineen yhdistelmä muodosti hyvän combon.

Figuurin varsinainen kokoaminen ei myöskään sujunut kommelluksitta. Vatuloin pidemmän aikaan, että hyödynnänkö liimaa tässä vaiheessa vai painanko osat vain push fit -mekanismin avulla paikoilleen. Päädyin lopulta käyttämään Tamiya-liimaa, jota olin hankkinut juurikin tätä tarkoitusta varten. Sudin liimaa sopiviin saumakohtiin ja yhteenliitettäviin namiskoihin ja painoin osat yhteen. Jostain syystä figuurin pää jäi sellaiseksi, että se kääntyy hieman tuota painaessa, enkä jälleenkään ole varma, pitäisikö asian olla näin? Toki pää on tukevasti paikoillaan, mutta silti ihmettelen, että onko tämä normaalia? Pitää katsella jossain vaiheessa, onnistunko liimaa ujuttamaan johonkin väliin, jotta pää pysyy jatkossa tiukasti aloillaan.

Kokoamisen aikana onnistuin myös tekemään yhden suuremman kämmin. Pistettyäni liimaa figuurin vasempaan käsivarteen ja painaessani tätä kohdilleen liitoskohtana toiminut uloke murtui. Apua! Kaikki mahdolliset uhkakuvat ja aiemmat pelkoni totaalisesta epäonnistumisesta aktivoituivat, ajatukset tyyliin "arvasinhan minä, ei tästä tule mitään" valtasivat pääkoppani. Onneksi tästä ei tullut ylitsepääsemätöntä ongelmaa! Aiemmin hommaamaani liimaa liitoskohtaan sutaisemalla ja osat yhteen painamalla käsivarsi asettuikin mukavasti kohdilleen. Säikähdyksellä siis selvittiin tästäkin kriisistä. Kiitin itseäni, että olin ostanut liimaa, vaikka tämän hankkimista alkuun paljon epäröinkin.

Kun liima oli kuivunut ja miniatyyri vaikutti pysyvän kasassa, napsautin sen jalustaan ja voilà, käsissäni oli ensimmäinen koskaan kokoamani Warhammer-miniatyyri! Lopputuloksesta tuli pienen rävellyksen jälkeen varsin siisti eikä kokemuksesta jäänyt traumoja, jotka johtaisivat harrastuksen ennenaikaiseen lopettamiseen. Tästä on siis hyvä jatkaa eteenpäin. Usko siihen, että tekemällä oppii ja harjoittelulla kehittyy, on kova. Suunnitelmana onkin nyt koota ohjekirjan mukaisesti muutama miniatyyri lisää, jonka jälkeen suunnittelin siirtyväni maalaamishommiin. Seuraavista askelista lisää myöhemmin! 

Siinä se nyt on! Ensimmäinen itse kokoamani Warhammer-miniatyyri! 

Kurkistus yhden aloittelevan miniatyyriharrastajan työkalupakkiin

Olen tutkinut viime aikoina Warhammer-aiheisia kirjoituksia sekä youtube-videoita, jotka antavat hyviä vinkkejä harrastusta varten aina tarvittavista välineistä figuureiden kokoamiseen ja maalaamiseen. Itselläni oli lähtökohtaisesti todella vähäiset tiedot tästä aihealueesta: luulin, että figut tyyliin kootaan ja sitten taitavimmat osaavat maalata näistä näyttävän näköisiä. Mutta mitä enemmän aihealuetta tutkin, niin sitä enemmän ymmärsin, ettei asia ole aivan näin yksinkertainen. Esimerkiksi itselleni tuli uutena tietona, että figuurit on tärkeää pohjamaalata ennen kuin varsinaista maalia alkaa sutimaan näiden päälle, jotta maalipinnasta tulee kestävä. Tai että maaleja tulee ohentaa ennen niiden käyttöä, jotta lopputuloksesta tulee siisti. Vastaavanlaista informaatiota satoi eri lähteistä runsaasti ja tämän pohjalta päädyin hankkimaan erinäisiä tarvikkeita, joiden pitäisi helpottaa miniatyyrien kokoamista ja maalaamista. Alla olevaan kuvaan olen kerännyt kaikki välineet, jotka olen alkuvaiheessa hankkinnut harrastusta varten.

Näitä välineitä on tarkoitus hyödyntää miniatyyrien kokoamisessa ja maalamisessa. 

Suuri osa välineistä tuli "Paints + Tools" -setissä, joka pitää sisällään 13 purnukkaa maalia, pienen valunkorjausveitsen (hommasin myös kunnollisen askarteluveitsen, jos paketissa mukana tullut ei osoittaudu kunnolliseksi), aloittajalle passelin pensselin sekä kätevät leikkurit miniatyyriosien irroittamiseksi muovikehyksistä. On myös hyvä huomioida, että maalien väriskaala on sellainen, että tästä löytyy kaikki tarpeellinen aloituslaatikon armeijoiden maalaamista varten. Joten kuten aiemmin tuli todettua, Games Workshop on tehnyt aloittamisesta vaivatonta. Ei kuin tuohta kouraan, niin kyllä lähtee!

Pohjamaalien suhteen tein paljon taustaselvittelyä. Minua houkutti mahdottomasti pitäytyä tässäkin erityisesti miniatyyrimaailmassa toimivien brändien (kuten Citadel tai Army Painter) tuotteissa, mutta näiden merkkien hinnat tuntuivat aivan järjettömiltä. Kyseessä on kuitenkin ymmärtääkseni aivan perustason spraymaalia, jota on saatavilla huomattavasti huokeammalla kuin siihen lähes 15 euron hintaan, jossa aiemmin mainitun kaksikon hinnat keskimäärin heiluivat. Nettifoorumeilla monet liputtivat rautakaupoista ja marketeista löytyvien merkkien puolesta, joista sitten hommasin paikallisesta Prismasta löytyvää Mastonia. Yksi purkki mustaa, toinen valkoista. Harmaatakin mietin, mutta lähdetään näillä liikkeelle. Mustan varsinkin kerrotaan antavan maalaukselle tummaa sävyä, jonka ajattelen sopivan Warhammer 40k -teemaan loistavasti.

Toinen suurempi projekti on kuvassa vasemmalla näkyvä sininen laatikko, joka on siis DIY-märkäpaletti. Tämäkin oli yksi niistä asioista, jonka tarpeellisuudesta minulla ei ollut mitään hajua ennakkoon. Märkäpaletin on tarkoitus pitää maalit käyttökelpoisina pidempään, jonka myötä maalaamisesta tulee mielekkäämpää. Miniatyyri-maalarin pakollinen lisävaruste siis. Nämäkin vain tuppaavat olemaan suht hintavia, joten päädyin internetin ohjeilla värkkäämään tällaisen itse. Tämä oli loppuunsa helppo projekti: tarvitaan vain sopiva kannellinen astia, sienimäinen tiskirätti sekä leivinpaperia. Idea on siis kastella astian pohjalla oleva rätti ja tämän päälle asettaa leivinpaperi, jonka päälle varsinaiset maalit laitetaan. Sienessä olevan veden pitäisi sitten pitää maalit sopivan kosteina, jotta näiden työstäminen on helpompaa ja ne säilyvät käyttökelpoisina pidempään. Omakohtaista kokemusta minulla ei vielä märkäpaletin käytöstä ole, mutta toivotaan, että tämä toimii.

Kolmas suuri kokonaisuus olivat pensselit, joiden kanssa meinasin menettää mielenterveyteni. Näitä tuntui olevan niin mahdottoman paljon eri brändeiltä, erilaisilla harjaslaaduilla ja eri käyttötarkoituksiin, että välillä meinasi päästä itku, kun pohdin mitä oikeasti tarvitsen. Lopulta tyydyin hankkimaan paikallisesta kirjakaupasta akryylimaalaukseen soveltuvan pensselisetin, josta löytyi useita erilaisia suteja monenlaisiin käyttötarkoituksiin. Tämä yhdistettynä yhteen Army Painterin erittäin pienikärkiseen pensseliin sekä maaliboksissa tulleeseen aloitusharjaan muodostavat nyt oman pensselisarjani pohjan. Katsellaan, kuinka pitkälle näillä päästään! 

Muita sekalaisempia hankintoja edusti Citadelin ikioma vesikippo, joka oli pakko saada, koska onhan tuo nyt vain niin siisti! Eikä loppuunsa reilun viiden euron hintaisena ole paha investointi lainkaan, vaikka mikä tahansa muki vedelle varmasti passaisi. Pöydälle hankin myös aivan perinteisen leikkuulaudan, jonka päällä kestää käyttää askarteluveistä, jos tälle tarvetta tulee. Lisäksi hankin Tamiya-merkkistä muoviliimaa (tämäkin oli jonkun harrastajan suositus), jolla Warhammer-miniatyyrit saa halutessaan pistettyä tiukemmin kasaan. Katsotaan tuleeko tällaiselle tarvetta, mutta onpahan sopiva tökötti valmiina, jos innostuu osia toisiinsa liimaamaan!

Yksi asia tuosta vielä uupuu, sillä tarkoituksena olisi tehdä jonkinlainen kädessä pidettävä välikappale, johon työstössä olevan figuurin saa istutettua esimerkiksi maalamisen ajaksi. Tämän pitäisi helpottaa merkittävästi figuurien käsittelyä, joten täytyy katsella mitä tällaisen tekeminen vaatii. Toisaalta vauhtiin pääsee varmasti ilmankin, mutta tämän hankkiminen/valmistaminen on edessä jossain vaiheessa.

Vaan tällaisella välinearsenaalilla olisi tarkoitus lähteä miniatyyreja työstämään. Epäilemättä monia asioita vielä uupuu ja toisaalta tässäkin voi olla materiaalia, jotka monet kokevat tarpeettomiksi. Olisi mielenkiintoista kuulla muiden miniatyyriharrastajien näkemyksiä ja kommentteja tarpeellisista välineistä, koska näissä on varmasti hajontaa ja erilaisia näkökulmia. Mutta näillä siis eteenpäin! Tulevaisuus ja käytäntö varmaankin sitten osoittavat, että kuinka pitkälle tällä välineistöllä oikein pääsee.

Sopivan työtilan metsästys - eli kuinka sotkuisesta nikkarointinurkkauksesta päivitettiin miniatyyriharrastukseen soveltuva näpertelysoppi!

Nyt kun olen hankkinut Warhammer-harrastuksen kannalta pakolliset tykötarpeet (tässä tapauksessa siis itse miniatyyrejä sekä maalaamiseen soveltuvat välineet), oli seuraavaksi pohdittava sopiva paikka, jonne voisin levitellä kaikki nämä vermeet. Tämä osoittautui lopulta helpoksi rastiksi, sillä onnekseni talostamme löytyy tähän tarkoitukseen juuri sopiva paikka. Olen jo aiemmin luonut teknisessä tilassa olevaan soppeen pienimuotoisen "nikkarointinurkan", jossa säilytän työkaluja sekä muita kodinhuoltoon tarvittavia välineitä. Taisinpa joskus tätä rakennella ajatuksella, että voisin touhuta elektroniikkaan liittyvien projektien äärellä, mutta tämä jäi lopulta haaveeksi, koska en näistä älyä yhtään mitään. Yhtä kaikki, tämä nurkkaus oli täydellinen paikka Warhammer-harrastukselle! Ensin tämä täytyi kuitenkin siivota ja pistää järjestykseen, sillä romut ja muu krääsä olivat ajan saatossa valanneet tilan kuin mikäkin haitallinen vieraslaji konsanaan.

Kuten kuvasta näkyy, vaati työtila siivoamista ja järjestelyä ennen kuin tänne kehtasi tuoda ainuttakaan Warhammer-miniatyyria!

Työtilan siivoamisessa ei kuitenkaan mennyt mahdottoman pitkään, sillä onneksi tuolta löytyi paikka lähes kaikelle romulle. Ja sille mille ei löytynyt, lensi jatkosäilytykseen varaston nurkkaan tai sitten suoraan roskikseen. Kaiken maailman roinaa sitä ihminen säilyttääkin! Mutta niin vain muutaman tunnin järjestelyllä, pölyjen pyyhkimisellä sekä imuroimisella työtilasta kuoriutui paikka, jossa kelpaa istuskella ja uppoutua Warhammer-maailmaan. Muilta osin riitti pelkkä järjestely, mutta yhden lisäyksen tein käytettävyyttä ajatellen. Porasin työpöydän yläpuolelle tauluhyllyn, johon sain näppärästi asetettua figuille tarkoitetut maalit. Tässä ne ovat helposti saatavilla ja sopivasti esillä.

Siivouksen jälkeen työtilasta tuli siisti ja käytännöllinen. Täällä kelpaa uppoutua Warhammer-maailmaan!

Aiemmin sotkuiseen tilaan rakentui oivallinen työpiste, jossa miniatyyrien ja näiden työstämiseen soveltuvien tarvikkeiden säilyttäminen sekä käyttö onnistuu oivallisesti. Tilan suurin ongelma on se, että siellä on hieman koleaa. Mutta toisaalta tämä ongelma on ratkaistavissa helposti villasukkien ja hupparin avulla. Ehkäpä tilaan voi hommata jossain vaiheessa myös jonkinlaisen lämmittimen, jos vilunväristykset alkavat häiritsemään työskentelyä.

Matka kohti pääsiaa, eli miniatyyrien kokoamista, maalamista ja niillä pelaamista, alkaa pikkuhiljaa olemaan lähellä. Vielä tätä ennen on kuitenkin hankittava muutamia hyödyllisiä tarvikkeita, joita erilaiset tutoriaalivideot vahvasti suosittelevat. Näistä lisää myöhemmin!

Aloittamisen vaikeudesta

Kun päätös Warhammer-harrastuksen aloittamisesta vihdoinkin kypsyi, niin minä poloinen luulin "aloittaako vai eikö aloittaa?" -ongelman olleen se suurin ja olennaisin kysymys. Huomasin hyvin nopeasti erehtyneeni, sillä tästä haasteet vasta alkoivat. Toki ne ovat positiivisia ja miellyttäviä haasteita, mutta yhtä kaikki ne saivat aloittelevan miniatyyriharrastajan pään pyörälle.

Tarkoitan tietenkin sitä, että mitä kaikkea Warhammer-harrastuksen aloittaminen oikein vaatii! Okei okei, Games Workshop on tehnyt tästä erinomaisen helppoa varsinkin starttiboksien myötä, jotka tarjoavat suhteellisen huokeaan hintaan paljon sisältöä ja tykötarpeita aloittamista varten. Mutta tästä huolimatta huomasin jonkin verran perfektionismiin kallistuvan luonteeni alkavan ylikuormittua pohtiessani tätä kaikkea. Onko aloitusboksissa itselleni sopivia rotuja vai kannattaako aloittaa puhtaalta pöydältä? Mitä pohjamaalia kannattaa laittaa figuureihin? Kannattaako push fit -miniatyyrit kuitenkin liimata kasaan?  Mistä saan sääntökirjan ja mitä sääntöjä ylipäätään on? Osaanko maalata figuureita? Ovatko vanhat versiot yhteensopivia uusien kanssa? Ovatko örkit vihreitä? Kääk, mikä kysymysten ja ajatusten sekamelska!

Myönnetään, että homma lähti alkuun laukalle ihan omasta syystäni. Olen aina ollut tyyppiä, joka tykkää suunnitella hommat perusteellisesti ennen kuin aloitan töiden varsinaisen toteuttamisen - joskus tässä vaiheessa saattaa mennä pitkäkin aika. Myönnetäänkin, että olin jo tutkimassa maalaustutoriaaleja vaiheessa, jossa en ollut tilannut ensimmäistäkään miniatyyria. Tässä yhteydessä tämä ei ole paras etenemistapa, koska esimerkiksi täydellisen maalausaseman pystyttäminen vaatisi valtavat investoinnit, jotta puitteet olisivat täydelliset. Vetäisin siis henkeä ja keskityin olennaiseen; tärkeintä olisi saada harrastus käyntiin, hifistellä kerkeää myöhemminkin.

Päädyin lopulta hankkimaan Warhammer 40k -aloituspakkauksen (9. edition), josta pitäisi löytyä kaikki tarpeellinen harrastuksen alkuun saattamista varten. Erityisesti kyseinen starttiboksi puhutteli sen takia, että siinä tulee mukana kaksi armeijaa. Tämä on tärkeää, koska minulla ei ole lähipiirissäni ainuttakaan ihmistä, joka olisi vihkiytynyt Warhammer-maailmaan. Joten tätä kautta on helpompi saada pelikavereita mukaan, koska heillekin voi tarjota tarvittavat pelivälineet. Aloituspakettia oli tarjolla kolmea eri sorttia. Tässä valinnassa annoin "kaikki tai ei mitään" -mentaliteetille hieman periksi ja panostin suurimpaan "Command edition" -laatikkoon, josta löytyi reilun miniatyyrikasan lisäksi kova pelialusta, sääntökirja sekä erilaisia maaston osia. Paketti oli myös alennuksessa (epäilemättä uuden tulevan version ilmestymisen myötä), joten koin 115 euron myyntihinnan olleen kohtalainen eikä hirveän paljon kalliimpi toiseksi halvimpaan versioon verrattuna. Kyytipojaksi ostin "Paints + Tools" -maalisetin, josta löytyy aloitusboksiin tarvittavat maalit sekä muutamia työkaluja.

Ja tässä se vihdoin on! Warhammer-harrastukseni alkusoitto!

Vaikka alku vaikutti haastavalta ja monet asiat ovat edelleenkin auki, niin tällä hetkellä olo tuntuu huikealta! Edelleen suunnitelmissa on hankkia erinäisiä tykötarpeita ja muuta tarpeellista (ja ei niin tarpeellista), mutta nyt minulta löytyy kaikki ehdottoman pakollinen, jolla saan homman käyntiin. Seuraavaksi pitääkin raivata jostain sopiva tila, jotta saan levitellä miniatyyrit ja maalit haluamallani tavalla. Mutta se onkin sitten jo toisen blogitekstin paikka! 

Tervetuloa Muukalainen figuversumissa -blogin pariin!

Muistan edelleen, kuinka (nyt jo suhteellisen kaukaisina) teinivuosinani tuli kokeiltua kertaalleen ropetusta ja käytyä viettämässä unohtumaton viikonloppu Ropeconissa. Erityisen paljon minua kuitenkin kiehtoivat pöydällä pelattavat miniatyyripelit. Varsinkin Warhammer 40k -universumi monipuolisine rotuineen, upeine scifi-teemoineen ja rikkaine taustatarinoineen tuntuivat tarjoavan nuorta miehenalkua suunnattomasti innostavaa materiaalia. Tämä kiinnostus ei kuitenkaan missään vaiheessa siirtynyt käytäntöön. Noihin aikoihin peliliikkeen hyllystä löytynyttä "Assault on Black Reach" -aloitusboksia tuli kylläkin pyöriteltyä käsissä, mutta tämä jäi lopulta ostamatta. Warhammer-harrastus tuntui tuolloin liian kalliilta, kaveripiiristä ei vaikuttanut löytyvän peliseuraa ja niin edelleen - eihän tuota ujona nuorukaisena edes tohtinut pohtia, että hakeutuisi vieraiden ihmisten kanssa pelaamaan jonnekin pelikaupan takahuoneeseen! Tämän jälkeen koko ajatus yhdessä roolipelikiinnostuksen kanssa hautautuivat muun elämän alle: vuodet täyttyivät opiskelusta, opiskelujen päätyttyä työelämästä ja lopulta lapsiperhearki tuntui vievän lopunkin vapaa-ajan. Vuodet vierivät ja aika kului.

Mutta vanha kipinä ei ollut sammunut. Nettiä jokin aika takaperin selatessani vastaan tuli sattumalta juttu Warhammer-figuureihin liittyen. Tämä liikautti sisälläni jotain, jonka olemassaolon olin totaalisesti unohtanut. Aloin tutkia aihepiiriä uudestaan ja huomasin jälleen vakavasti pohtivani Warhammer-harrastuksen aloittamista. Samalla myös kiinnostus pöytäroolipelejä kohtaan aktivoitui uudelleen. Ja kuka sanoi, ettei vanha koira voi oppia uusia temppuja?

Nyt olen päätynyt pisteeseen, josta ei ole enää paluuta. Warhammer 40k -aloituspaketti on tilattu ja muut tykötarpeet hommattu.  Unelma on muuttumassa todeksi, lähes 20 vuoden jälkeen! Oi aikoja, oi tapoja! Roolipelikiinnostuskin sai lisäpontta lainattuani D&D-roolipelin suomenkielisen laitoksen kirjastosta, myös tämän vuoden Ropeconin sivustolla on tullut vierailtua epäilyttävän paljon. Joten tiedä siis, mitä kaikkea tässä vielä on luvassa!

Tämän blogin tarkoituksena on tarjota yksi näkökulma matkasta miniatyyripelien maailmaan - ja siinä ohessa mahdollisesti poikeata sivupoluille myös roolipelien ja muiden aihealuetta vähänkään sivuavien teemojen parissa. Tämä matka käynnistyy aivan sieltä alkumeren pohjamudista, jossa kaikki tiedot käsiteltävästi asioista ovat lähinnä hatarien mielikuvien varassa eikä millään ole minkäänlaista tosipohjaa. Luvassa on siis näkökulmia harrastuksen tuomista iloista ja suruista, haasteista ja onnistumisista sekä päivityksiä kaikesta mahdollisesta tämän matkan varrelta! Ja koska rooli- ja miniatyyripelaamiseen liittyy voimakkaasti yhteisöllisyys, niin olisi mahtavaa kuulla myös muiden kokemuksia ja vinkkejä käsiteltäviin aiheisiin liittyen - eikä verkostoituminen ole näissä hommissa pahasta, tiedä vaikka joskus päädyttäisiin samaan pelipöytään. Ropettaminen tai miniatyyripelaaminen kun ei onnistu kovinkaan hyvin yksin. Lisäksi toivon, että blogin sisältö viihdyttää ja on parhaimmillaan hyödyllistä. Itse olen ainakin alkumatkasta saanut paljon inspiraatiota, innostusta ja uutta näkökulmaa Warhammer-maailmaan muiden kirjoituksia ja videoita tutkimalla. Jospa tämä blogi tarjoaa jossain vaiheessa myös jollekin muulle vastaavanlaista iloa.

Tervetuloa siis mukaan tälle matkalle! Uskon, että edessä on mielenkiintoinen ja ikimuistoinen reissu, jonka toivon kestävän hamaan tulevaisuuteen saakka. On hienoa jakaa se juuri sinun kanssasi! :)