Tavoitteena täydellinen maalipinta! - eli raporttia ensimmäisten miniatyyrien maalaamisesta (Vol. I)

Kun vihdoinkin sain koottua ensimmäiset neljä Assault Intercessor- miniatyyriani, ajattelin jättää kokoamispuuhat tältä erää ja siirtyä seuraavaan vaiheeseen, eli maalaamiseen. Huomiona kokoamisesta sen verran, että oli hauska huomata, kuinka nopeasti tuo alkoi sujua. Ensimmäisen miniatyyrin kokoamisen jälkeen tähän muodostui tietynlainen rutiini, jonka myötä esimerkiksi ylimääräisten muovivalumien poistaminen onnistui selkeästi paremmin kuin ensimmäisen figuurin kohdalla. Myöskään osien yhteen liimaamisessa ja toisiinsa liittämisessä ei tullut enää vaikeuksia, vaan osaset napsahtelivat tyydyttävästi paikoilleen. Kyllä se vain tuntuu erityisen hyvältä, kun asiat alkavat sujumaan!

Mutta sitten maalaamisesta. Ajattelin tosiaan hypätä neljän miniatyyrin voimin tähän vaiheeseen, koska tämä on ehkäpä se kiinnostavin, ristiriitaisin ja haastavin vaihe kaikista - ainakin etukäteen pohdittuna. Lisäksi Sotavasara-sivuston puolella eräs innokas foorumilainen jo kyselikin maalausraporttien perään, joten tässä vaiheessa on hyvä siirtyä tähän osa-alueeseen. 

Warhammer-miniatyyrien maalaamiseen on kohdallani (varsinkin aiemmin) liittynyt paljon epävarmuustekijöitä ja tietynlaista epäuskoakin. Vaikka aina sanotaan, ettei kukaan ole seppä syntyessään, niin minun on ollut hyvin vaikea uskoa, että onnistuisin koskaan saamaan yhtä upeasti maalattuja figuja aikaiseksi, kuin mitä esimerkiksi Games Workshopin myyntikatalogit ovat pullollaan. Muistan jo teinivuosinani pohtineeni tismalleen tätä samaa asiaa, joka taisi myös olla osaltaan yksi syy siihen, miksi Warhammer-harrastus ei koskaan lähtenyt kunnolla käyntiin. Hienojen miniatyyrien maalaaminen tuntui saavuttamattomalta unelmalta, johon ei kaltaisellani olisi koskaan mitään mahdollisuuksia. Toki nykyään tilanne ei aivan näin lohduttomalta tunnu ja lukuisia opasvideoita youtubessa selattuani olen alkanut pikkuhiljaa uskoa, että suhteellisen kohtuullista jälkeä on mahdollista saada nopeallakin aikataululla aikaiseksi. Joten olen pyrkinyt imemään itseeni omasta mielestäni parhaat vinkit, joiden avulla lähdin aloittelemaan maalausurakkaa.

Ennen varsinaista maalaamista miniatyyrit kävivät pesuilla. 

Yksi näistä vinkeistä oli se, että miniatyyrit kannattaa pestä ennen kun vilkaistaankaan maalipurkkeja kohti. Kokoamisen yhteydessä näiden pintaan kun saattaa tarttua rasvaa tai muita epäpuhtauksia, jotka osaltaan voivat heikentää pohjamaalin tarttumista. Tiedä sitten, onko näin, mutta kuulostaa fiksulta. Joten nappasin aiemmin säilömäni hammasharjan hyötykäyttöön ja tein hyvin miedon pesuveden lisäämällä lämpimään veteen pari tippaa käsitiskiainetta. Huljuttelin figuja vedessä ja jynssäsin nämä kauttaaltaan varovasti hammasharjalla. Lopuksi kuivasin miniatyyreistä talouspaperilla enimmät vedet ja jätin nämä rauhassa kuivumaan. Myönnetään, että puhaltelin enimpiä vesiä miniatyyrien pinnalta pois, joka ei ollut ehkä se paras ratkaisu: tässä yhteydessä näiden päälle saattaa lentää vaikka mitä epäpuhtauksia. Voisinkin hommata jatkoa ajatellen pienen purkin paineilmaa, jota voisi hyödyntää tähän tarkoitukseen!

Vanhasta viivoittimesta ja sinitarrasta sai luotua pätevän maalaustelineen,
johon kaikki miniatyyrit mahtuivat kerralla!

Kun miniatyyrit olivat kuivuneet rauhassa muutaman tunnin, oli pohjamaalauksen aika. Länttäsin nämä vanhaan viivoittimeen sinitarrapalojen avulla ja nappasin hyllystä Mastonin pohjavärisprayn, joka tässä tapauksessa oli väriltään musta. Itsesuojeluvaistoni hälytti sen verran, että siirryin suosiolla suihkuttelemaan ulos. Spraymaaleista syntyvä katku suututtaisi varmasti jokaisen samassa talossa olevan ja olen kaikesta huolimatta vielä liian nuori kuolemaan. Tämä urakka sujuikin varsin mainiosti ja viivoitin toimi hyvänä apuvälineenä. Muutama huomioi kuitenkin tästä vaiheesta. Jotta pohjamaalista tulee tasainen ja siisti, tämä vaatii suht reilusti spraymaalia. Neljän miniatyyrin suihkuttelun jälkeen spraypurkki tuntui keventyneen merkittävästi, joten jäin pohtimaan, kuinka pirun kalliiksi pohjamaalaaminen tulisikaan näillä "brändimerkkien" figuille suunnatuilla spraymaaleilla, joiden hinta on moninkertainen ostamaani purkkiin verrattuna. Toinen havainto liittyi viivottimeen tai käytettyyn "maalaustelineeseen", jonka kannattaa olla huomattavasti pidempi. Ja jatkoa ajatellen huomasin, että miniatyyrit kannattaa sijoittaa keskemmälle tätä rakennelmaa, koska tällöin kummastakin päästä saa otteen ilman, että käsiä tarvitsee sotkea maaliin. Nyt jouduin kesken urakan kääntämään figuureja, jotta sain jokaisen ulokkeen ja notkelman maalattua.

Lopputuloksesta tuli kuitenkin yllättävän upea! Mastonin spraymaali tarttui miniatyyreihin hyvin ja jäljestä tuli tasaisen siisti. Minulla oli ennakkoon pienenä pelkona se, että musta pohjamaali hautaisi figujen yksityiskohdat jollain tavalla kaiken tummuuden sekaan, mutta tämäkin huolenaihe osoittautui turhaksi. Mustasta pinnasta näkyy kaikki nippelit ja namiskat aivan yhtä hyvin, kuin lähtötilanteen harmaastakin, joten valinta oli onnistunut.

Pohjamaalatut miniatyyrit.
Nyt tämä synkkä joukko saa rauhassa kuivua, jonka jälkeen aletaan laittamaan väriä pintaan! 

Kaiken kaikkiaan pohjamaalaus onnistui siis yli odotusten ja olen lopputulokseen erittäin tyytyväinen. Muutamia säätöjä varusteisiin ja toimintamalleihin teen tulevaisuutta ajatellen, mutta melko hyvin tämä sujui ensimmäiseksi kerraksi. Nyt annetaan miniatyyrien kuivua rauhassa, jonka jälkeen on aika siirtyä varsinaiseen maalaamiseen. Elämme jännittäviä aikoja!