Koska mennyt viikonloppu meni reissatessa ja festaroidessa, niin jätin suosiolla pohjamaalatut figuurit odottamaan tätä viikkoa, ennen kuin alan näitä maalaamaan kunnolla. Senhän tietää, että jos näihin olisi kerennyt vetämään vain yhden kerroksen maalia, niin harmittamaan se oli jättänyt, kun homma jää kesken. Joten parempi näin.
Viikonlopun aikana kerkesin kuitenkin palata muistoissani sekä perehtyä uudella tavalla siihen toiseen kiinnostuksen kohteeseen, joka aktivoitui uudestaan tänä keväänä. Eli roolipeleihin. Näistä minulla on lähtökohtaisesti enemmän kokemusta kuin miniatyyripeleistä, sillä nuoruusvuosien aikana tuli kertaalleen oltua yhdessä roolipelisessiossa mukana. Muistan tuon vieläkin kuin eilisen. Tuo nimenomainen rope kesti muutamia viikonloppuja, joiden aikana peliporukkamme sukelsi aavikoiden ympäröimään ja kuumuutta hohkavaan kaupunkiin, jossa jäljitimme mystistä esinettä erilaisten uhkien ympäröimänä. Oma hahmoni oli voimakas ja hieman yksinkertainen tappelija (saattoi olla nimeltään Boris), joka oli osa esinettä jäljittävää porukkaa. Aivan tarkkaan en kaikkia juonikuvioita muista, mutta mieleeni on jäänyt erityisesti se suuri seikkailun tuntu, joka pelisessioita ympäröi. Muistikuvatkin tuon ropen yksittäisistä tapahtumista ovat aivan yhtä voimakkaat, kuin tämä olisi tapahtunut ihka oikeassa elämässä. Tämä kuvaa hyvin roolipelien voimaa ja sitä, kuinka immersiivisiä näiden synnyttämät kokemukset voivat olla.
Onkin oikeastaan hieman ihmeellistä, että roolipelit jäivät tämän jälkeen täydelliseen paitsioon. Ehkäpä tässäkin oli syynä se, että tämä oli niin selkeästi porukalla tehtävä juttu, joka tuntui kaltaiselleni ujolle nuorukaiselle tuolloin hankalalta. Vieraiden ihmisten kanssa säätäminen ja peliseuran haku tuntuivat turhan vaivalloiselta, vaikka itse pelaamisesta hyvä fiilis jäikin. Nykyään moiset ongelmat eivät tunnu enää sellaiselta asialta, että ne vaikuttaisivat haittaavasti mihinkään. Esimerkiksi ajatus vaikkapa Ropecon-tapahtumassa järjestettäviin roolipeleihin osallistumisesta tuntuu huikean hauskalta, vaikka joutuisi aivan vieraan porukan kanssa tähän heittäytymään. Näin ne ajat ja ihmiset muuttuvat, tässä tapauksessa se on vain hyvä asia!
Roolipelimaailma on kuitenkin itselleni aivan yhtä vieras paikka, kuin miniatyyripeleihin liittyvä todellisuus. Sen verran tiedän, että Dungeons & Dragons (eli D&D) on yksi roolipelaamisen kantaisistä, joka on säilyttänyt markkinajohtajan aseman vuosikymmenten ajan. Siksi onkin loogista aloittaa oma takaisinohjautuminen roolipeleihin D&D-pohjalta, koska tähän liittyen löytyy varmasti runsain mitoin materiaalia, informaatiota sekä peliin vihkiytyneitä. Erilaisia roolipelisysteemejähän on varmasti vaikka kuinka paljon, mutta ehkä näin alkuun on hyvä luottaa perinteisiin!
Tämän seikkailun käynnistin kahdella tavalla. Huomasin, että viime vuonna on julkaistu (ymmärtääkseni) uusimman edikan D&D-sääntöpohjaan perustuva suomenkielinen versio, joka kantaa nimeä "Legendoja & Lohikäärmeitä". Tämä käännöksen pelaajan kirjan onnistuinkin yhyttämään paikallisesta kirjastosta ja kerkesin selailemaan teosta jonkin verran. Vaikuttaa oikein mallikkaalta ja laadukkaasti toteutetulta paketilta, joka mahdollistaa roolipeliharrastuksen sääntöpohjaan ja lukuisiin taustatietoihin perehtymisen suomen kielellä. Yllättävän monipuoliselta (ja -mutkaiseltakin) säännöt alkuun vaikuttavat, joten ihan hyvä, ettei tarvitse lähteä omassa päässään käännöstyötä tekemään kaiken hyvän lisäksi. Joten L&L vaikuttaa hyvältä aloituspisteeltä roolipelimatkalle. Tästä varmasti lisää ajatuksia myöhemmin, kunhan hommat saan kunnolla käyntiin!
 |
| "Legendoja & Lohikäärmeitä" vaikuttaa hyvältä ensiaskeleelta roolipelien maailmaan! |
Toisen konkreettisen etapin roolipelien maailman tein ostamalla viikonlopun aikana Dungeons & Dragonsin "Starter Set" -paketin. Setin pitäisi tarjota kaiken tarpeellisen, jolla roolipeliharrastuksen saa käyntiin ja vaikka tuo on käsittääkseni hieman tuollainen "light-versio" ohuine ohjekirjoineen ym., niin ei tuo reilun 20 euron hintaisena ollut paha investointi lainkaan. Joten on mielenkiintoista nähdä, minkälaiset pelit tällä saadaan aikaan ja mitä kaikkea tämä vaatii. Mutta tästäkin asiaa jatkossa lisää!
 |
| Dungeons & Dragonsin aloituspaketti ei ollut pahanhintainen investointi. |
Ensimmäiset askeleet on nyt siis tälläkin saralla otettu ja saapa nähdä, mitä tuleman pitää. Se on myönnettävä, että oli kyseessä sitten miniatyyri- tai roolipelit, niin harrastuksen aloittaminen on tehty helpoksi. On kaiken maailman starttibokseja ja aloitussettejä, jotka ovat suhteellisen huokeita ja pitävät sisällään kaiken tarpeellisen. Ja hyvähän se vain on, ettei homma jää tästä kiinni. Itseänikin nyt hieman harmittaa, että näiden harrastusten aloittamisessa on mennyt näin kauan, koska ei tämä alkuun pääseminen nyt niin hankalaa sitten ollutkaan, kuin jossain vaiheessa ajattelin - tai sitten ongelmat sääntöjen ja muiden vääntöjen kanssa ovat vasta edessä! Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti