Terra, meillä on ongelma! - kokemuksia ensimmäisen miniatyyrihahmon kokoamisesta

Nyt kun minulla on vihdoinkin kaikki tarpeellinen Warhammer 40k -figuureiden kokoamiseen, oli aika ryhtyä työhön! Vapisevin käsin etsin aloitusboksista oikean muovikehyksen sekä "Command manual" -kirjasesta aukeaman, josta löytyivät ohjeet ensimmäisen miniatyyrin kokoamista varten. Ja käsien vapina ei ole mikään vitsi, sillä huomasin oikeasti käsieni hikoavan ja hengityksen kiihtyvän, koska koko operaatio tuntui aivan pirullisen jännittävältä! Pelkäsin, että onnistuisin jotenkin tuhoamaan kaiken tai tekemään peruuttamatonta vahinkoa, jonka jälkeen suht kalliista muovihahmoista ei olisi mitään jäljellä. Mutta se ei pelaa, joka pelkää! Vetäisin siis syvään henkeä ja aloin kokoamaan ensimmäistä miniatyyrihahmoani ikinä.

Tästä se lähtee! Ensimmäisen miniatyyrin kokoamisen alkuasetelma.

Muoviosien irrottaminen kehyksestä oli varsin helppoa. Ohjekirjasesta löytyi helposti tiedot tarvittavista osista, nämä oli numeroitu kätevästi kehyksiin, joten oikeat osat löytyivät vaivattomasti. "Paints + Tools" -setissä mukana tulleet leikkurit osoittautuivat laadukkaaksi ja toimivaksi työkaluksi, jonka avulla muoviosat sai leikattua vaivattomasti irti kehikosta. Toki tähänkin vaiheeseen liittyi omat stressitekijänsä, koska piti tarkasti katsoa, ettei epähuomiossa leikkaa varsinaisessa miniatyyrissä tarvittavia ulokkeita. Osien irrottaminen muovikehikosti oli kuitenkin oikeilla välineillä sujuvaa ja vaivatonta.

Ensimmäinen etappi hoidettu, eli muoviosat irroitettu kehyksestä.

Tämän jälkeen kokoamisen vaikeuskerroin alkoi nousta, sillä miniatyyreissä olevien muovivalumien ja -ylijäämien irrottaminen aiheutti harmaita hiuksia. Aloitin tämän työskentelyn "Paints + Tools" -boksissa tulleen metalliraapan avulla, mutta tämä ei ainakaan omassa käytössäni toiminut aivan niin hyvin kuin olisin toivonut - ainakaan alkuun. En saanut tällä aivan niin tasaista jälkeä kuin olisin halunnut, eikä käsiteltäviin kohtiin tullut aivan tasaista pintaa myöskään värin suhteen. En toki tiedä, onko tämä edes mahdollista ja mikä on se optimaalinen lopputulos, mutta tyydyin siihen, että tämä tuntui sormien alla tasaiselta ja näytti suhteellisen siistiltä. Aiemmin ostamani askarteluveitsi osoittautui tämän työvaiheen aikana hyväksi apuvälineeksi, jolla sai irroiteltua muovivalumia sekä tasoiteltua figuurin pintaa. Viimeistelyssä "Paints + Tools" -laatikon metalliraaputin toimi paremmin kuin aivan ensivaiheen nitkuttamisessa, joten näiden kahden työvälineen yhdistelmä muodosti hyvän combon.

Figuurin varsinainen kokoaminen ei myöskään sujunut kommelluksitta. Vatuloin pidemmän aikaan, että hyödynnänkö liimaa tässä vaiheessa vai painanko osat vain push fit -mekanismin avulla paikoilleen. Päädyin lopulta käyttämään Tamiya-liimaa, jota olin hankkinut juurikin tätä tarkoitusta varten. Sudin liimaa sopiviin saumakohtiin ja yhteenliitettäviin namiskoihin ja painoin osat yhteen. Jostain syystä figuurin pää jäi sellaiseksi, että se kääntyy hieman tuota painaessa, enkä jälleenkään ole varma, pitäisikö asian olla näin? Toki pää on tukevasti paikoillaan, mutta silti ihmettelen, että onko tämä normaalia? Pitää katsella jossain vaiheessa, onnistunko liimaa ujuttamaan johonkin väliin, jotta pää pysyy jatkossa tiukasti aloillaan.

Kokoamisen aikana onnistuin myös tekemään yhden suuremman kämmin. Pistettyäni liimaa figuurin vasempaan käsivarteen ja painaessani tätä kohdilleen liitoskohtana toiminut uloke murtui. Apua! Kaikki mahdolliset uhkakuvat ja aiemmat pelkoni totaalisesta epäonnistumisesta aktivoituivat, ajatukset tyyliin "arvasinhan minä, ei tästä tule mitään" valtasivat pääkoppani. Onneksi tästä ei tullut ylitsepääsemätöntä ongelmaa! Aiemmin hommaamaani liimaa liitoskohtaan sutaisemalla ja osat yhteen painamalla käsivarsi asettuikin mukavasti kohdilleen. Säikähdyksellä siis selvittiin tästäkin kriisistä. Kiitin itseäni, että olin ostanut liimaa, vaikka tämän hankkimista alkuun paljon epäröinkin.

Kun liima oli kuivunut ja miniatyyri vaikutti pysyvän kasassa, napsautin sen jalustaan ja voilà, käsissäni oli ensimmäinen koskaan kokoamani Warhammer-miniatyyri! Lopputuloksesta tuli pienen rävellyksen jälkeen varsin siisti eikä kokemuksesta jäänyt traumoja, jotka johtaisivat harrastuksen ennenaikaiseen lopettamiseen. Tästä on siis hyvä jatkaa eteenpäin. Usko siihen, että tekemällä oppii ja harjoittelulla kehittyy, on kova. Suunnitelmana onkin nyt koota ohjekirjan mukaisesti muutama miniatyyri lisää, jonka jälkeen suunnittelin siirtyväni maalaamishommiin. Seuraavista askelista lisää myöhemmin! 

Siinä se nyt on! Ensimmäinen itse kokoamani Warhammer-miniatyyri!