Roolipelejä, puheohjelmaa ja yleistä nörtteilyä! - eli fiilistelyä ja tunnelmia tämän vuoden iki-ihanasta Ropeconista

Viime kesänä minua jäi suunnattomasti harmittamaan, että tuon vuoden Ropecon jäi kokematta. Paluu rooli- sekä miniatyyripelien äärelle oli ollut tuossa kohtaa vasta niin tuore asia, etten tosissani edes harkinnut tuonne lähtöä. Jälkikäteen kuitenkin harmitti, joten tänä vuonna otin virheen takaisin.

Näkymä Ropeconin tapahtumalavalle!

Suuntasin siis kolmeksi päiväksi Helsingin Messukeskukseen, jossa tuli upottua tapahtuman tarjontaan monestakin vinkkelistä. Edelllisestä Ropeconista oli aikaa liki 20 vuotta, mutta minulla oli suhteellisen hyvä käsitys siitä kaikesta, mitä tuolla oli tarjolla. Ja voi veljet, minkälainen viikonloppu tuosta tulikaan!

Heti kättelyssä myönnettäköön, että hieman yllättäenkin itseltäni meni ohitse koko tapahtuman miniatyyritarjonta. En ole saanut maalailtua omia figujani yhtään kuluneen vuoden aikana ja vaikka etukäteen suunnitelmissa oli osallistua maalauspajoihin, demopeleihin ja vastaaviin, niin erinäisistä syistä nämä jäivät välistä. Demopelien suhteen oli tarkoitus tosissaan lähteä pelaamaan Warhammer 40k - Kill Team -testipelejä, mutta näihin oli joka kerta niin pitkä odotusaika, että nämä jäivät välistä. Lisäksi maalauspajat olivat aina huonosti jonkin muun ohjelman kanssa päällekkäin, etten sitten näihin osallistunut.

Suurin syy miniatyyrihommien jäämiseen on myös se tosiseikka, että olen viime aikoina ollut hieman innostuneempi roolipelaamisesta ja siihen liittyvästä sisällöstä. Tämä veikin suurimman osan ajastani, sillä pääsin mukaan useampaan peliin, jonka lisäksi kiersin teemaan liittyvää oheisohjelmaa. Ja olipahan tämä melkoinen tälli! Oli mahtava päästä vuosikausien jälkeen pelipöytään ja nauttimaan mitä mielikuvituksellisimmista seikkailuista. Fiilistelin joskus aiemmassa postauksessa edellistä ja ensimmäistä, nuoruusvuosina pelattua peliä, mutta nämä pelit eivät jääneet jälkeen himppuakaan. Aivan uskomattomia kokemuksia, joiden aikana sai seikkailla toisessa ulottuvuudessa ja nauttia hyvästä meiningistä. Tätä roolipelit ovat parhaimmillaan!

Ohjelmalehtinen, noppapussi ja kourallinen noppia!

Roolipeleihin tutustumisessa oli myös se syy, että olen varovaisen kiinnostunut pelinjohtamisesta. Olisi mahtavaa mahdollistaa omilla kotiseuduillani roolipelaaminen sekä muut pöytäpelaamisen muodot. Täällä kun ei mahdottomasti tällaista ole tarjolla. Nyt kun olen saanut jonkinlaisen kosketuksen teemaan, niin koen huomattavasti helpompana esim. D&D/L&L -pelien sääntöihin perehtymisen, koska näistä on käytännössä jotain kokemusta. Tästähän tulee mieleen aivan jokin vanhan ajan touhu, että käydään hakemassa oppia isommista kaupungeista, jotta tätä voidaan opettaa omassa lähiympäristössä! :D

Paljon siis sain, eikä tekeminen rajoittunut pelkästään roolipeleihin. Yleisesti oli mahtava nauttia Ropeconin tunnelmasta, jossa on aina ollut tietynlainen mukava nörttihenki sekä "jokainen saa olla oma itsensä" -mentaliteetti. Kolmen päivän aikana tuli kokeiltua myös MTG-korttipeliä, tehtyä oma boffermiekka sekä kokeiltua boffausta yleisestikin. Ja olihan se myös oma eksoottinen kokemuksensa, kun sai nukkua suuressa pimeässä hallissa muiden conivieraiden kanssa. Ja tässä vain muutamia ilmiöitä mukavan viikonlopun varrelta!

Kun kerrankin lähtee Ropeconiin, niin täytyyhän sitä tehdä
ikioma bofferi! Ja ihan hyvähän siitä tuli!

Tämän vuoden Ropecon oli siis kaikin puolin huikea elämys, joka antoi todella paljon erityisesti omalle roolipeliharrastukselle. Vaikka tapahtumasta on tässä kohtaa jo useampi päivä, niin edelleen on jossain määrin haikea fiilis. Ropeconin muodostama kupla on jotain sellaista, jossa voisi viettää pidempäänkin aikaa ja jonka jättäminen harmittaa. Mutta jos jokin on varmaa, niin ainakin se, että ensi vuonna mennään taas! Toiveissa olisi, että jossain kohtaa tulisi kokemusta ja itsevarmuutta roolipeleistä sen verran, että tapahtumassa voisi vetää vaikka jonkin oman pelinkin. Olisi huikeaa, jos voisi tarjota muille samoja elämyksiä, joista itse on saanut nauttia.

Mutta kiitos Ropecon, olet parasta mitä olen kokenut pitkään aikaan! Nähdään taas ensi vuonna! 

Kurkistus HeroQuest-lautapelin laatikkoon

HeroQuest on niitä lautapelejä, joista monella on lämpimät lapsuuden muistot. Itse en muista, että olisin kyseistä peliä satunnaisia kokeiluja enempää lapsena pelannut, joten näin aikuisiällä virhe on hyvä ottaa takaisin. Vanheneminen on pakollista, aikuistuminen vaihtoehtoista & lapsi on terve, kun se leikkii. Ja mitä näitä nyt olikaan?

Projektiin heittäytymistä helpotti myös pelin parantunut saatavuus. Jossain kohtaa HeroQuest-lautapelit olivat kiven alla, mutta onneksi kyseistä tuotetta saa nykyisellään uutena, päivitettynä versiona lähes jokaisesta lautapelejä myyvästä verkkokaupasta. Joten enää tämän saanti ei ole tuurista kiinni eikä vaadi tappelua internetin kauppapaikoilla. Pelaajasta riippuen tämä on joko hyvä tai huono juttu, osalle moinen voi olla osa lajin viehätystä.

Vaan oli miten oli, niin tällä kertaa sukelletaan videomuodossa HeroQuest-maailmaan! Avataan pelin massiivinen laatikko ja ihmetellään, mitä kaikkea se pitääkään sisällään. Tavaraa paketti ainakin pitää sisällään niin reilusti, että videokin venähti näitä tutkiessa liki 20-minuuttiseksi. Alapuolelta pääset katsomaan, mitä kaikkea jäätävän kokoinen laatikko oikein on syönyt.

"Breaking the silence with my cries!" - Ihmettelyä siitä, mihin lähes puoli vuotta katosi ja ajatuksia jatkon suhteen

Osaako joku samaistua siihen tunteeseen, kun jokin asia jää roikkumaan ja sitten huomaatkin, ettet ole tehnyt sille yhtään mitään pitkään aikaan? Joka päivä huomaat pohtivasi "noh, huomenna palaan tähän" ja lopulta tajuat, että on kulunut puoli vuotta?

Omalle figuprojektille kävi juurikin näin. Loppukesästä maalailulle ja muulle näpertelylle ei tuntunut löytyvän aikaa kaiken muun tekemisen ohella, sitten päälle painoivat syksyn ja loppuvuoden kiireet. Ja kun hyvä flow katkesi, ei miniatyyrien äärelle tullut sitten palattua. Se on jännä ilmiö, kuinka erinäiset intressit taistelevat paikastaan arjen aikatauluissa ja kuinka näistä osa päätyy jatkoon ja osa ei.

Työtilassa aika on pysähtynyt ja projekti seisoo, vaikka
päänsisäistä suunnittelua ja ajatustyötä on tehty senkin edestä!

Mutta vaikka varsinainen maalailu oli hetken aikaa tauolla, ei kiinnostus aihepiiriä kohtaan ole kadonnut mihinkään. Olen aktiivisesti seurannut miniatyyripeliskenen tapahtumia, jonka lisäksi myös pöytäroolipelien suhteen on tapahtunut paljon selvittelytyötä. Myös lautapelipuolella on tapahtunut mielenkiintoista edistymistä, joka sivuaa tämän blogin aihepiiriä varsin läheltä. Eli kulisseissa on ollut monenlaista liikennettä, vaikken ole näistä tarkemmin nyt blogiin päivittänyt. Mutta kaikki aikanaan!

Näin uuden vuoden kunniaksi onkin aika terästäytyä monellakin rintamalla. Erityisesti ensi kesän Ropecon tarjoaa hyvän deadlinen monelle suunnitelmalle. Viime kesänä tämä tapahtuma jäi väliin ja sehän harmitti pitkälle syksyyn. Tänä vuonna tänne on päästävä vaikka pää kainalossa, joten liput lähtevät ostoon heti, kunhan nämä tulevat saataville. Viimeistään tuolla olisi tarkoitus päästä kunnolla nauttimaan miniatyyri- sekä roolipeliharrastuksesta, joten kevään aikana olisi tarkoitus tehdä tähän liittyvää valmistelutyötä. Olisi mukava saada joku kosketus ropettamiseen jo ennen kesää sääntöihin perehtymisen ja varsinaisen pelaamisen muodossa, lisäksi olisi hienoa saada valmiiksi pelikelpoinen miniatyyriarmeija, jonka voisi Ropeconissa marssittaa taistelukentille. Ja toki ennen tätä olisi hyvä saada jotain kokemusta itse pelaamisesta. Mainioita juttuja siis luvassa. Päivityksiä näiden tiimoilta on siis tulossa, joten pysykäähän kuulolla! Show must go on.

Ps. Rispektit sille, joka osaa yhdistää blogitekstin otsikossa olevan lainauksen oikeaan musiikkikappaleeseen ilman hakukoneiden apua.

Lisää valmiiksi maalattuja miniatyyrejä, havaintoja Necronien kokoamisesta sekä tyydytystä rutiinin muodostumisesta

Aika menee hirveää kyytiä. Havahduin juuri siihen, etten ole blogiin kirjoittanut lähes kuukauteen. Tähän on toki ihan looginen syykin: loppukesän muut touhuilut ovat vieneet sen verran aikaa, etten ole kerennyt kunnolla miniatyyrihommiin paneutua kaiken muun tohinan ohessa. Pienempiä päivityksiä blogin facebook-sivustolle on tullut tehtyä tarinoiden muodossa, mutta ei sen kummempaa.

Jotain arjen kiireiden ohessa on kuitenkin ehtinyt tekemään. Ensimmäinen neljän miniatyyrin kokonaisuus on nyt valmis. Lopputulos on varsin tyydyttävä ja tulipa yhden figun kohdalla kokeiltua myös itselleni uutta maalaustekniikkaa. Yksityiskohtia kokeilin nimittäin kuivaharjauksen sijasta tehdä siten, että maalasin nämä suoraan pensselillä hahmojen sauma- ja reunakohtiin. Tästä jäi hieman ristiriitaiset fiilikset, sille paikoitellen lopputulos näytti hyvältä, mutta toisaalla jälki oli huolimatonta. Yksi iso tekijä on todennäköisesti pensseli, joka ei tuntunut kunnolla taittuvan tähän hommaan. Täytyykin jossain vaiheessa hankkia kunnollinen, luonnonkarvainen suti, jolla maalaamiseen pitäisi ainakin mainospuheiden perusteella sujua paremmin. Siihen saakka taidan hoitaa korostusten tekemisen kuivapensselillä, koska tällä saa suhteellisen pienellä vaivalla hyvän lopputuloksen. Kokonaisuutena ensimmäinen neljän setti onnistui siltikin hyvin ja kyllä nämä kehtaa pelipöytään laittaa, kunhan aika koittaa. Jossain vaiheessa täytyy sitten vielä jalustat koristella, mutta keskitytään nyt ensin varsinaisiin miniatyyreihin.

Ensimmäisen joukko maalattuja miniatyyrejä
valmiina pelipöytään!

Seuraavaksi on tarkoitus maalata sen verran figuureja, että pääsen testaamaan varsinaista pelaamista aloitusboksissa tulleiden harjoituskampanjoiden muodossa. Ensimmäinen näistä vaatii vielä Assault Intercessors -joukon kersantin sekä viiden Necron-soturit maalaamista, joten näiden parissa olen hyörinyt viime ajat. 

On tyydyttävää huomata, kuinka nopeasti figujen kokoamisessa ja niiden kanssa toimimisessa alkaa tulemaan tietynlaista rutiinia. Alkuun esimerkiksi valusaumojen ja muottikuonan siistiminen tuntui todella vaikealta, vaan nyt näiden raaputtaminen tulee lähes selkärangasta - lopputuloskin näyttää hyvältä! Necroneista vain sen verran, että näiden kokoaminen oli lievästi ärsyttävää puuhaa, sillä miniatyyrien osaset olivat melkoisen ohkaisia, jonka myötä täytyi olla tarkkana, ettei epähuomiossa väännä esimerkiksi figujen käsiä mutkalle. Ei ihme, että monet suosittelevat aloitusarmeijaksi Space Marines -joukkoja, koska nämä olivat kaikin puolin vaivattomia koota ja maalata. Saapa nähdä, minkälainen savotta Necronien maalaaminen itsessään on, mutta tämähän selviää jatkossa. 

Toinen setti miniatyyrejä odottamassa maalaamista!

Nyt kun toinen setti hahmoja on pohjamaalattu, on jälleen aika jatkaa maalaamishommia. Tästä lisää myöhemmin! 

Aina ei voi onnistua! - eli kun maalaaminen menee vihkoon ja huomioita siitä, miksi se ei haittaa

Kun sain ensimmäisen miniatyyrini maalattua, olen - yllätys yllätys - jatkanut tätä urakkaa muiden figujen kanssa. Kohtasin tällä saralla myös ensimmäisen todellisen rimanalituksen maalaamisen suhteen. Tiedättekö niitä päiviä, kun mikään ei tunnu onnistuvan? Kaikki hieman kaihertaa eivätkä asiat luista kunnolla? Tällainen olotila itselleni iski muutama päivä takaperin ja tämän huomasi myös miniatyyreja maalatessa. Jälki oli sanalla sanottuna järkyttävää ja lopputulos kaikkea muuta kuin siisti: maaliläikkiä väärissä paikoissa, epätasaista maalipintaa ja kaikin puolin heikkoa suorittamista.. Todellinen katastrofi siis!

Tältä näyttää,
kun maalaushommat eivät lähde luonnistumaan!

En tiedä, mikä tuolloin tökki, mutta lopputulos oli kaikkea muuta kuin onnistunut. Pyörittelin noita kahta miniatyyria käsissäni ja mietin mielessäni, saako näistä enää mitään kunnollista aikaiseksi. Vaan tästä päästäänkin yhteen figumaalauksen hienouksista, eli virheitä voi tulla, eikä se lopulta haittaa oikeastaan mitään! Ei muuta kuin pensseli käteen ja uudella tarmolla maalaamaan tuoretta maalikerrosta vanhan päälle.

Vaikka olin alkuun epäileväinen sen suhteen, että pystynkö näin räikeitä virheitä peittämään, niin tämä huoli osoittautui tarpeettomaksi. Kun vain sai nielaistua sen turhautumisen tunteen, että samoja kohtia joutuu maalaamaan uudestaan ja uudestaan, ei tämä ole oikeastaan kiinni muusta kuin omasta viitseliäisyydestä. Aikaa tässä toki menee enemmän kuin kertalaakista kunnolla tekemisessä, mutta toisaalta on hienoa, että suuremmatkin mokat on mahdollista korjata. Lopputuloksesta tulikin siisti, eikä figuja katsoessa oikeastaan uskokaan, että jossain vaiheessa hommat olivat aivan sekaisin.

Loppujen lopuksi miniatyyrit saatiin pelastettua,
vaikka usko meinasi välillä loppua!

Miksi tämän kokemuksen jakaminen tuntuu sitten niin tärkeältä? Suurin syy on siinä, että itselleni Warhammer-harrastuksen aloittaminen tuntui vaikealta juurikin maalaamiseen liittyvien mielikuvien ja ennakko-odotusten takia. Luulin tämän olevan armotonta ja että kaiken pitäisi onnistua kertalaakista. Onneksi tämä kokemus osoitti, ettei asia olekaan näin, vaan virheet on mahdollista korjata. Eli jos joku vasta-alkaja tai harrastuksen aloittamista pohtiva on paininut samojen epäluulojen kanssa ja tehnyt tästä jonkinlaisen kynnyskysymyksen, niin toivottavasti tämä kokemus tarjoaa positiivisemman vinkkelin tähän pohdiskeluun. Ainakin itse sain tästä episodista lopulta enemmän hyvää kuin huonoa, vaikka välillä usko meinasi loppua!