Tämähän on mukavaa ja terapeuttista puuhaa! - eli raporttia ensimmäisten miniatyyrien maalaamisesta (Vol. II)

Kun viimeinkin pääsin aloittamaan varsinaista maalaamista, olotila oli jännittynyt. Tämä oli juuri se vaihe, joka oli tuntunut vuosikaudet takaperin niin hankalalta. Epäilykset lopputuloksesta ja kaikesta muusta velloivat mielessä, vaikka tähän saakka prosessi oli edennyt varsin mallikkaasti. Mutta nyt ei ollut paluuta, menneisyyden epäilykset kohdattaisiin tässä ja nyt!

Varsinaisen maalausurakan alkuasetelma.
Tästä se lähtee!

Olin hankkinut vielä muutaman lisätarvikkeen työkalupakkiini ennen maalaamisen aloittamista. Miniatyyrien kokoamisen yhteydessä huomasin näissä olevan sen verran pieniä yksityiskohtia, että näitä joutui siristelemään todenteolla. Kävinkin hakemassa viereisestä kaupungista löytyvästä Motonetistä suurentavat työlasit, jotka hieman helpottivat miniatyyrien tihrustamista. Vaikka näiden suurennuskerroin ei tainnut olla kovinkaan kummoinen, niin viiden euron hintaan ostos oli erinomainen ja helpotti merkittävästi maalaamista. Toinen hankinta oli aiemman reissun yhteydessä hommaamani Citadel-maalausteline, joka osoittautui myös toimivaksi investoinniksi: se helpotti figuurin pyörittelyä ja pitämistä käsissä eri asennoissa, jolloin joka kohtaan sai sudittua maalia helposti. Sen avulla myös käsien tukeminen toisiinsa ja pöytätasoon helpottui. Molemmille suuri suositus, helpottavat maalaamista todenteolla!

Aloitin maalaamisen sutimalla kaikki muut osat sinisellä maalilla, paitsi miniatyyrin aseistuksen. Tässä vaiheessa sain ensituntuman märkäpaletin käyttämisestä ja se herättikin heti kättelyssä ihmetystä. Ensinnäkin tutoriaalivideoissa maalit pysyvät suht paksun näköisinä ja niitä pitääkin laimentaa vedellä, jotta ne ovat käyttökelpoisia. Märkäpaletille maaleja laittaessa ne eivät kuitenkaan käyttäytyneet samalla tavalla, vaan olivat jo valmiiksi hieman vetisen ja juoksevan oloisia. Noh, laimensin näitä hieman vedellä joka tapauksessa, jolloin paletilla oleva lopputulos oli koostumukseltaan erikoinen sekoitus shade-ja perusmaalia. En tiedä jäikö maali liian ohkaiseksi, mutta aloitin kaikesta huolimatta maalaamisen.

Alkuun maalaaminen ei tuntunut sujuvan. Maali ei vaikuttanut tarttuvan kunnolla miniatyyriin ja epäilin, että hieman vetinen maalausjälki loisi kuivuttuaan rumaa tekstuuria figun pintaan. Muutaman kerroksen maalailtuani huomasin kuitenkin, että väri alkoi vahvistumaan ja lopulta lopputulos olikin yllättävän siisti. Vaikka maali tuntui figuurin pinnassa maalaamisen yhteydessä liian märältä, tämä näyttikin kuivuttuaan oikein tasaiselta ja hyvältä. Useamman kerroksen jälkeen komea maalipinta peitti koko figuurin. Lisäksi tässä vaiheessa pohjamaalin värivalinta osoittautui onnistuneeksi: musta väri loi mukavaa sävykkyyttä miniatyyriin ja se näytti varsin hyvältä vielä siinä vaiheessa, kun sinistä maalia ei ollut vielä läheskään riittävästi.

Miniatyyrit maalausurakan puolivälissä. Pinnassa tässä vaiheessa sinistä maalia,
panssarin suuremmat saumakohdat + aseet on maalattu mustalla ja pienempiä yksityiskohtia on korostettu tummalla shade-maalilla

Sinisen värin jälkeen lisäsin mustaa maalia panssarin suurempiin saumakohtiin ja aseisiin sekä korostin pieniä yksityiskohtia tummalla shade-maalilla. Shade-maalin käyttöön oli aiemmin jakamassani tutoriaalivideossa tarjottu kahta vaihtoehtoa, joista hyödynsin suoraan saumoihin maalaamista koko figuurin sotkemisen sijaan. Figut näyttivätkin tässä vaiheessa jo varsin hyviltä ja eri yksityiskohdat nousivat hienosti esille.

Tämän jälkeen oli jälleen valinnan paikka. Tekisinkö figuurin korostukset nopeammin kuivaharjalla vai lähdenkö nämäkin maalaamaan pensselillä suoraan eri kohtiin, joka vie huomattavasti enemmän aikaa. Ajattelin kokeilla kuivasutimista, koska ainakin videoilla tämänkin keinoin maalausjälki vaikutti hyvältä. Tästä tulikin varsin hyvän näköinen, vaikka lopputulos oli hieman sotkuisempi. Pitänee jatkossa kokeilla myös aikaa vievää metodia, mutta tällä pääsi hyvää alkuun!

Sitten oli vuorossa yksityiskohtien hinkkaaminen. Piti kaivaa esille hopeiset ja kultaiset metallivärit sekä muut sävyt, joita annosteltiin hyvinkin varovaisesti. Nämä tarttuivatkin oikein mallikkaasti maalipintaan, mutta samalla vaativat todella vakaata kättä. Erityisesti metallivärien kanssa huomasi nopeasti tekemänsä virheet, kun kirkkaasti loistavat maalit menivät hieman ohi saumoista tai sille tarkoitetuista paikoista. Samassa yhteydessä silmiin ja sinettiin tuli punaista väriä, pergamenttipaperi sai valkoisen käsittelyn. Kun nämä olivat kuivuneet, äskettäin lisätyt yksityiskohdat saivat vielä tumman shade-maalikäsittelyn, joka nosti esille näiden saumat ja muut nyanssit. Tämän jälkeen oli vuorossa vielä viimeiset viilaukset, jonka aikana peittelin kulloiseenkin kohtaan sopivilla maaleilla mahdollisesti ylimenneet kohdat ja tasasin mm. panssarin värieroja ja muita tuhruja, joita maalaamisen yhteydessä oli vääriin kohtiin tullut.

Lopputulos eli ensimmäinen koskaan maalaamani miniatyyri!

 

Kun lopulta maalausurakka oli valmis, olin aidosti mykistynyt. Lopputulos näytti ainakin omaan silmääni erittäin onnistuneelta varsinkin sitä lähtökohtaa vasten, etten ole aiemmin maalannut ainuttakaan miniatyyriä. Vaikka prosessissa oli omat ongelmansa, niin oli helpottavaa huomata, että selkeitäkin kämmejä maalauksen yhteydessä voi vielä lopussa korjata. Maalaushommat eivät ole niin armottomia, kuinka etukäteen pelkäsin. 

Ja vaikka stressasin alkuun maalaamista melkoisen paljon, oli erittäin mukava huomata, kuinka miellyttävää tämä lopulta oli. Ensijännityksen jälkeen miniatyyrin maalaaminen ja yksityiskohtien hinkkaaminen tuntui aidosti mukavalta. Tässä oli jopa jotain terapeuttista, kun sai vain keskittyä yhteen asiaan ilman sen kummempaa pohdintaa taustamusiikin soidessa puuhanurkkauksessa. Aiemmin jakamani tutoriaalivideo oli kullanarvoinen tuki tässä prosessissa, sillä sen puoleen oli helppo kääntyä aina kun eteneminen oli epäselvää. Tämän myötä maalaaminen eteni jatkuvasti jouhevasti, eikä missään vaiheessa tarvinnut jäädä epäröimään sitä, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Tämän miniatyyrin maalaamisessa meni noin 6-8 tuntia, osittain tein rinnan kahta miniatyyriä, joista toisen viimeistelin sitten omaa tahtia ensin. Toinen odottaa vielä yksityiskohtia ja tämä äärelle on tarkoitus palata mahdollisimman pian.

Huh, vaan olipa melkoinen projekti ja on ilo huomata, että lopputulos miellyttää ainakin itseäni. Jatkoa varten jäi kuitenkin myös paljon kehitettävää : olisi mukava saada lisää varmuutta ja nopeutta maalaamiseen, myös yksityiskohtien korostamisen eri tekniikoita voisi harjoitella. Mutta tässähän on aikaa näitä treenata, aloituslaatikko on edelleen täynnä erilaisia miniatyyrejä! Näistä seikkailuista lisää myöhemmin.