Roolipelejä, puheohjelmaa ja yleistä nörtteilyä! - eli fiilistelyä ja tunnelmia tämän vuoden iki-ihanasta Ropeconista

Viime kesänä minua jäi suunnattomasti harmittamaan, että tuon vuoden Ropecon jäi kokematta. Paluu rooli- sekä miniatyyripelien äärelle oli ollut tuossa kohtaa vasta niin tuore asia, etten tosissani edes harkinnut tuonne lähtöä. Jälkikäteen kuitenkin harmitti, joten tänä vuonna otin virheen takaisin.

Näkymä Ropeconin tapahtumalavalle!

Suuntasin siis kolmeksi päiväksi Helsingin Messukeskukseen, jossa tuli upottua tapahtuman tarjontaan monestakin vinkkelistä. Edelllisestä Ropeconista oli aikaa liki 20 vuotta, mutta minulla oli suhteellisen hyvä käsitys siitä kaikesta, mitä tuolla oli tarjolla. Ja voi veljet, minkälainen viikonloppu tuosta tulikaan!

Heti kättelyssä myönnettäköön, että hieman yllättäenkin itseltäni meni ohitse koko tapahtuman miniatyyritarjonta. En ole saanut maalailtua omia figujani yhtään kuluneen vuoden aikana ja vaikka etukäteen suunnitelmissa oli osallistua maalauspajoihin, demopeleihin ja vastaaviin, niin erinäisistä syistä nämä jäivät välistä. Demopelien suhteen oli tarkoitus tosissaan lähteä pelaamaan Warhammer 40k - Kill Team -testipelejä, mutta näihin oli joka kerta niin pitkä odotusaika, että nämä jäivät välistä. Lisäksi maalauspajat olivat aina huonosti jonkin muun ohjelman kanssa päällekkäin, etten sitten näihin osallistunut.

Suurin syy miniatyyrihommien jäämiseen on myös se tosiseikka, että olen viime aikoina ollut hieman innostuneempi roolipelaamisesta ja siihen liittyvästä sisällöstä. Tämä veikin suurimman osan ajastani, sillä pääsin mukaan useampaan peliin, jonka lisäksi kiersin teemaan liittyvää oheisohjelmaa. Ja olipahan tämä melkoinen tälli! Oli mahtava päästä vuosikausien jälkeen pelipöytään ja nauttimaan mitä mielikuvituksellisimmista seikkailuista. Fiilistelin joskus aiemmassa postauksessa edellistä ja ensimmäistä, nuoruusvuosina pelattua peliä, mutta nämä pelit eivät jääneet jälkeen himppuakaan. Aivan uskomattomia kokemuksia, joiden aikana sai seikkailla toisessa ulottuvuudessa ja nauttia hyvästä meiningistä. Tätä roolipelit ovat parhaimmillaan!

Ohjelmalehtinen, noppapussi ja kourallinen noppia!

Roolipeleihin tutustumisessa oli myös se syy, että olen varovaisen kiinnostunut pelinjohtamisesta. Olisi mahtavaa mahdollistaa omilla kotiseuduillani roolipelaaminen sekä muut pöytäpelaamisen muodot. Täällä kun ei mahdottomasti tällaista ole tarjolla. Nyt kun olen saanut jonkinlaisen kosketuksen teemaan, niin koen huomattavasti helpompana esim. D&D/L&L -pelien sääntöihin perehtymisen, koska näistä on käytännössä jotain kokemusta. Tästähän tulee mieleen aivan jokin vanhan ajan touhu, että käydään hakemassa oppia isommista kaupungeista, jotta tätä voidaan opettaa omassa lähiympäristössä! :D

Paljon siis sain, eikä tekeminen rajoittunut pelkästään roolipeleihin. Yleisesti oli mahtava nauttia Ropeconin tunnelmasta, jossa on aina ollut tietynlainen mukava nörttihenki sekä "jokainen saa olla oma itsensä" -mentaliteetti. Kolmen päivän aikana tuli kokeiltua myös MTG-korttipeliä, tehtyä oma boffermiekka sekä kokeiltua boffausta yleisestikin. Ja olihan se myös oma eksoottinen kokemuksensa, kun sai nukkua suuressa pimeässä hallissa muiden conivieraiden kanssa. Ja tässä vain muutamia ilmiöitä mukavan viikonlopun varrelta!

Kun kerrankin lähtee Ropeconiin, niin täytyyhän sitä tehdä
ikioma bofferi! Ja ihan hyvähän siitä tuli!

Tämän vuoden Ropecon oli siis kaikin puolin huikea elämys, joka antoi todella paljon erityisesti omalle roolipeliharrastukselle. Vaikka tapahtumasta on tässä kohtaa jo useampi päivä, niin edelleen on jossain määrin haikea fiilis. Ropeconin muodostama kupla on jotain sellaista, jossa voisi viettää pidempäänkin aikaa ja jonka jättäminen harmittaa. Mutta jos jokin on varmaa, niin ainakin se, että ensi vuonna mennään taas! Toiveissa olisi, että jossain kohtaa tulisi kokemusta ja itsevarmuutta roolipeleistä sen verran, että tapahtumassa voisi vetää vaikka jonkin oman pelinkin. Olisi huikeaa, jos voisi tarjota muille samoja elämyksiä, joista itse on saanut nauttia.

Mutta kiitos Ropecon, olet parasta mitä olen kokenut pitkään aikaan! Nähdään taas ensi vuonna! 

Kurkistus HeroQuest-lautapelin laatikkoon

HeroQuest on niitä lautapelejä, joista monella on lämpimät lapsuuden muistot. Itse en muista, että olisin kyseistä peliä satunnaisia kokeiluja enempää lapsena pelannut, joten näin aikuisiällä virhe on hyvä ottaa takaisin. Vanheneminen on pakollista, aikuistuminen vaihtoehtoista & lapsi on terve, kun se leikkii. Ja mitä näitä nyt olikaan?

Projektiin heittäytymistä helpotti myös pelin parantunut saatavuus. Jossain kohtaa HeroQuest-lautapelit olivat kiven alla, mutta onneksi kyseistä tuotetta saa nykyisellään uutena, päivitettynä versiona lähes jokaisesta lautapelejä myyvästä verkkokaupasta. Joten enää tämän saanti ei ole tuurista kiinni eikä vaadi tappelua internetin kauppapaikoilla. Pelaajasta riippuen tämä on joko hyvä tai huono juttu, osalle moinen voi olla osa lajin viehätystä.

Vaan oli miten oli, niin tällä kertaa sukelletaan videomuodossa HeroQuest-maailmaan! Avataan pelin massiivinen laatikko ja ihmetellään, mitä kaikkea se pitääkään sisällään. Tavaraa paketti ainakin pitää sisällään niin reilusti, että videokin venähti näitä tutkiessa liki 20-minuuttiseksi. Alapuolelta pääset katsomaan, mitä kaikkea jäätävän kokoinen laatikko oikein on syönyt.

"Breaking the silence with my cries!" - Ihmettelyä siitä, mihin lähes puoli vuotta katosi ja ajatuksia jatkon suhteen

Osaako joku samaistua siihen tunteeseen, kun jokin asia jää roikkumaan ja sitten huomaatkin, ettet ole tehnyt sille yhtään mitään pitkään aikaan? Joka päivä huomaat pohtivasi "noh, huomenna palaan tähän" ja lopulta tajuat, että on kulunut puoli vuotta?

Omalle figuprojektille kävi juurikin näin. Loppukesästä maalailulle ja muulle näpertelylle ei tuntunut löytyvän aikaa kaiken muun tekemisen ohella, sitten päälle painoivat syksyn ja loppuvuoden kiireet. Ja kun hyvä flow katkesi, ei miniatyyrien äärelle tullut sitten palattua. Se on jännä ilmiö, kuinka erinäiset intressit taistelevat paikastaan arjen aikatauluissa ja kuinka näistä osa päätyy jatkoon ja osa ei.

Työtilassa aika on pysähtynyt ja projekti seisoo, vaikka
päänsisäistä suunnittelua ja ajatustyötä on tehty senkin edestä!

Mutta vaikka varsinainen maalailu oli hetken aikaa tauolla, ei kiinnostus aihepiiriä kohtaan ole kadonnut mihinkään. Olen aktiivisesti seurannut miniatyyripeliskenen tapahtumia, jonka lisäksi myös pöytäroolipelien suhteen on tapahtunut paljon selvittelytyötä. Myös lautapelipuolella on tapahtunut mielenkiintoista edistymistä, joka sivuaa tämän blogin aihepiiriä varsin läheltä. Eli kulisseissa on ollut monenlaista liikennettä, vaikken ole näistä tarkemmin nyt blogiin päivittänyt. Mutta kaikki aikanaan!

Näin uuden vuoden kunniaksi onkin aika terästäytyä monellakin rintamalla. Erityisesti ensi kesän Ropecon tarjoaa hyvän deadlinen monelle suunnitelmalle. Viime kesänä tämä tapahtuma jäi väliin ja sehän harmitti pitkälle syksyyn. Tänä vuonna tänne on päästävä vaikka pää kainalossa, joten liput lähtevät ostoon heti, kunhan nämä tulevat saataville. Viimeistään tuolla olisi tarkoitus päästä kunnolla nauttimaan miniatyyri- sekä roolipeliharrastuksesta, joten kevään aikana olisi tarkoitus tehdä tähän liittyvää valmistelutyötä. Olisi mukava saada joku kosketus ropettamiseen jo ennen kesää sääntöihin perehtymisen ja varsinaisen pelaamisen muodossa, lisäksi olisi hienoa saada valmiiksi pelikelpoinen miniatyyriarmeija, jonka voisi Ropeconissa marssittaa taistelukentille. Ja toki ennen tätä olisi hyvä saada jotain kokemusta itse pelaamisesta. Mainioita juttuja siis luvassa. Päivityksiä näiden tiimoilta on siis tulossa, joten pysykäähän kuulolla! Show must go on.

Ps. Rispektit sille, joka osaa yhdistää blogitekstin otsikossa olevan lainauksen oikeaan musiikkikappaleeseen ilman hakukoneiden apua.