Aina ei voi onnistua! - eli kun maalaaminen menee vihkoon ja huomioita siitä, miksi se ei haittaa

Kun sain ensimmäisen miniatyyrini maalattua, olen - yllätys yllätys - jatkanut tätä urakkaa muiden figujen kanssa. Kohtasin tällä saralla myös ensimmäisen todellisen rimanalituksen maalaamisen suhteen. Tiedättekö niitä päiviä, kun mikään ei tunnu onnistuvan? Kaikki hieman kaihertaa eivätkä asiat luista kunnolla? Tällainen olotila itselleni iski muutama päivä takaperin ja tämän huomasi myös miniatyyreja maalatessa. Jälki oli sanalla sanottuna järkyttävää ja lopputulos kaikkea muuta kuin siisti: maaliläikkiä väärissä paikoissa, epätasaista maalipintaa ja kaikin puolin heikkoa suorittamista.. Todellinen katastrofi siis!

Tältä näyttää,
kun maalaushommat eivät lähde luonnistumaan!

En tiedä, mikä tuolloin tökki, mutta lopputulos oli kaikkea muuta kuin onnistunut. Pyörittelin noita kahta miniatyyria käsissäni ja mietin mielessäni, saako näistä enää mitään kunnollista aikaiseksi. Vaan tästä päästäänkin yhteen figumaalauksen hienouksista, eli virheitä voi tulla, eikä se lopulta haittaa oikeastaan mitään! Ei muuta kuin pensseli käteen ja uudella tarmolla maalaamaan tuoretta maalikerrosta vanhan päälle.

Vaikka olin alkuun epäileväinen sen suhteen, että pystynkö näin räikeitä virheitä peittämään, niin tämä huoli osoittautui tarpeettomaksi. Kun vain sai nielaistua sen turhautumisen tunteen, että samoja kohtia joutuu maalaamaan uudestaan ja uudestaan, ei tämä ole oikeastaan kiinni muusta kuin omasta viitseliäisyydestä. Aikaa tässä toki menee enemmän kuin kertalaakista kunnolla tekemisessä, mutta toisaalta on hienoa, että suuremmatkin mokat on mahdollista korjata. Lopputuloksesta tulikin siisti, eikä figuja katsoessa oikeastaan uskokaan, että jossain vaiheessa hommat olivat aivan sekaisin.

Loppujen lopuksi miniatyyrit saatiin pelastettua,
vaikka usko meinasi välillä loppua!

Miksi tämän kokemuksen jakaminen tuntuu sitten niin tärkeältä? Suurin syy on siinä, että itselleni Warhammer-harrastuksen aloittaminen tuntui vaikealta juurikin maalaamiseen liittyvien mielikuvien ja ennakko-odotusten takia. Luulin tämän olevan armotonta ja että kaiken pitäisi onnistua kertalaakista. Onneksi tämä kokemus osoitti, ettei asia olekaan näin, vaan virheet on mahdollista korjata. Eli jos joku vasta-alkaja tai harrastuksen aloittamista pohtiva on paininut samojen epäluulojen kanssa ja tehnyt tästä jonkinlaisen kynnyskysymyksen, niin toivottavasti tämä kokemus tarjoaa positiivisemman vinkkelin tähän pohdiskeluun. Ainakin itse sain tästä episodista lopulta enemmän hyvää kuin huonoa, vaikka välillä usko meinasi loppua!  

Tämähän on mukavaa ja terapeuttista puuhaa! - eli raporttia ensimmäisten miniatyyrien maalaamisesta (Vol. II)

Kun viimeinkin pääsin aloittamaan varsinaista maalaamista, olotila oli jännittynyt. Tämä oli juuri se vaihe, joka oli tuntunut vuosikaudet takaperin niin hankalalta. Epäilykset lopputuloksesta ja kaikesta muusta velloivat mielessä, vaikka tähän saakka prosessi oli edennyt varsin mallikkaasti. Mutta nyt ei ollut paluuta, menneisyyden epäilykset kohdattaisiin tässä ja nyt!

Varsinaisen maalausurakan alkuasetelma.
Tästä se lähtee!

Olin hankkinut vielä muutaman lisätarvikkeen työkalupakkiini ennen maalaamisen aloittamista. Miniatyyrien kokoamisen yhteydessä huomasin näissä olevan sen verran pieniä yksityiskohtia, että näitä joutui siristelemään todenteolla. Kävinkin hakemassa viereisestä kaupungista löytyvästä Motonetistä suurentavat työlasit, jotka hieman helpottivat miniatyyrien tihrustamista. Vaikka näiden suurennuskerroin ei tainnut olla kovinkaan kummoinen, niin viiden euron hintaan ostos oli erinomainen ja helpotti merkittävästi maalaamista. Toinen hankinta oli aiemman reissun yhteydessä hommaamani Citadel-maalausteline, joka osoittautui myös toimivaksi investoinniksi: se helpotti figuurin pyörittelyä ja pitämistä käsissä eri asennoissa, jolloin joka kohtaan sai sudittua maalia helposti. Sen avulla myös käsien tukeminen toisiinsa ja pöytätasoon helpottui. Molemmille suuri suositus, helpottavat maalaamista todenteolla!

Aloitin maalaamisen sutimalla kaikki muut osat sinisellä maalilla, paitsi miniatyyrin aseistuksen. Tässä vaiheessa sain ensituntuman märkäpaletin käyttämisestä ja se herättikin heti kättelyssä ihmetystä. Ensinnäkin tutoriaalivideoissa maalit pysyvät suht paksun näköisinä ja niitä pitääkin laimentaa vedellä, jotta ne ovat käyttökelpoisia. Märkäpaletille maaleja laittaessa ne eivät kuitenkaan käyttäytyneet samalla tavalla, vaan olivat jo valmiiksi hieman vetisen ja juoksevan oloisia. Noh, laimensin näitä hieman vedellä joka tapauksessa, jolloin paletilla oleva lopputulos oli koostumukseltaan erikoinen sekoitus shade-ja perusmaalia. En tiedä jäikö maali liian ohkaiseksi, mutta aloitin kaikesta huolimatta maalaamisen.

Alkuun maalaaminen ei tuntunut sujuvan. Maali ei vaikuttanut tarttuvan kunnolla miniatyyriin ja epäilin, että hieman vetinen maalausjälki loisi kuivuttuaan rumaa tekstuuria figun pintaan. Muutaman kerroksen maalailtuani huomasin kuitenkin, että väri alkoi vahvistumaan ja lopulta lopputulos olikin yllättävän siisti. Vaikka maali tuntui figuurin pinnassa maalaamisen yhteydessä liian märältä, tämä näyttikin kuivuttuaan oikein tasaiselta ja hyvältä. Useamman kerroksen jälkeen komea maalipinta peitti koko figuurin. Lisäksi tässä vaiheessa pohjamaalin värivalinta osoittautui onnistuneeksi: musta väri loi mukavaa sävykkyyttä miniatyyriin ja se näytti varsin hyvältä vielä siinä vaiheessa, kun sinistä maalia ei ollut vielä läheskään riittävästi.

Miniatyyrit maalausurakan puolivälissä. Pinnassa tässä vaiheessa sinistä maalia,
panssarin suuremmat saumakohdat + aseet on maalattu mustalla ja pienempiä yksityiskohtia on korostettu tummalla shade-maalilla

Sinisen värin jälkeen lisäsin mustaa maalia panssarin suurempiin saumakohtiin ja aseisiin sekä korostin pieniä yksityiskohtia tummalla shade-maalilla. Shade-maalin käyttöön oli aiemmin jakamassani tutoriaalivideossa tarjottu kahta vaihtoehtoa, joista hyödynsin suoraan saumoihin maalaamista koko figuurin sotkemisen sijaan. Figut näyttivätkin tässä vaiheessa jo varsin hyviltä ja eri yksityiskohdat nousivat hienosti esille.

Tämän jälkeen oli jälleen valinnan paikka. Tekisinkö figuurin korostukset nopeammin kuivaharjalla vai lähdenkö nämäkin maalaamaan pensselillä suoraan eri kohtiin, joka vie huomattavasti enemmän aikaa. Ajattelin kokeilla kuivasutimista, koska ainakin videoilla tämänkin keinoin maalausjälki vaikutti hyvältä. Tästä tulikin varsin hyvän näköinen, vaikka lopputulos oli hieman sotkuisempi. Pitänee jatkossa kokeilla myös aikaa vievää metodia, mutta tällä pääsi hyvää alkuun!

Sitten oli vuorossa yksityiskohtien hinkkaaminen. Piti kaivaa esille hopeiset ja kultaiset metallivärit sekä muut sävyt, joita annosteltiin hyvinkin varovaisesti. Nämä tarttuivatkin oikein mallikkaasti maalipintaan, mutta samalla vaativat todella vakaata kättä. Erityisesti metallivärien kanssa huomasi nopeasti tekemänsä virheet, kun kirkkaasti loistavat maalit menivät hieman ohi saumoista tai sille tarkoitetuista paikoista. Samassa yhteydessä silmiin ja sinettiin tuli punaista väriä, pergamenttipaperi sai valkoisen käsittelyn. Kun nämä olivat kuivuneet, äskettäin lisätyt yksityiskohdat saivat vielä tumman shade-maalikäsittelyn, joka nosti esille näiden saumat ja muut nyanssit. Tämän jälkeen oli vuorossa vielä viimeiset viilaukset, jonka aikana peittelin kulloiseenkin kohtaan sopivilla maaleilla mahdollisesti ylimenneet kohdat ja tasasin mm. panssarin värieroja ja muita tuhruja, joita maalaamisen yhteydessä oli vääriin kohtiin tullut.

Lopputulos eli ensimmäinen koskaan maalaamani miniatyyri!

 

Kun lopulta maalausurakka oli valmis, olin aidosti mykistynyt. Lopputulos näytti ainakin omaan silmääni erittäin onnistuneelta varsinkin sitä lähtökohtaa vasten, etten ole aiemmin maalannut ainuttakaan miniatyyriä. Vaikka prosessissa oli omat ongelmansa, niin oli helpottavaa huomata, että selkeitäkin kämmejä maalauksen yhteydessä voi vielä lopussa korjata. Maalaushommat eivät ole niin armottomia, kuinka etukäteen pelkäsin. 

Ja vaikka stressasin alkuun maalaamista melkoisen paljon, oli erittäin mukava huomata, kuinka miellyttävää tämä lopulta oli. Ensijännityksen jälkeen miniatyyrin maalaaminen ja yksityiskohtien hinkkaaminen tuntui aidosti mukavalta. Tässä oli jopa jotain terapeuttista, kun sai vain keskittyä yhteen asiaan ilman sen kummempaa pohdintaa taustamusiikin soidessa puuhanurkkauksessa. Aiemmin jakamani tutoriaalivideo oli kullanarvoinen tuki tässä prosessissa, sillä sen puoleen oli helppo kääntyä aina kun eteneminen oli epäselvää. Tämän myötä maalaaminen eteni jatkuvasti jouhevasti, eikä missään vaiheessa tarvinnut jäädä epäröimään sitä, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Tämän miniatyyrin maalaamisessa meni noin 6-8 tuntia, osittain tein rinnan kahta miniatyyriä, joista toisen viimeistelin sitten omaa tahtia ensin. Toinen odottaa vielä yksityiskohtia ja tämä äärelle on tarkoitus palata mahdollisimman pian.

Huh, vaan olipa melkoinen projekti ja on ilo huomata, että lopputulos miellyttää ainakin itseäni. Jatkoa varten jäi kuitenkin myös paljon kehitettävää : olisi mukava saada lisää varmuutta ja nopeutta maalaamiseen, myös yksityiskohtien korostamisen eri tekniikoita voisi harjoitella. Mutta tässähän on aikaa näitä treenata, aloituslaatikko on edelleen täynnä erilaisia miniatyyrejä! Näistä seikkailuista lisää myöhemmin.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty? - viimeiset pohjustukset ennen varsinaisen maalausurakan aloittamista

Nyt kun muut kiireet on selätetty ja velvollisuudet hoidettu, on aika käynnistellä miniatyyrien maalaminen toden teolla. Tässä on venähtänyt jokunen hetki, mutta hukkaan aika ei ole mennyt, sillä olen kuluneen viikon aikana tutkinut runsain mitoin erilaisia maalaustutoriaaleja, joita Youtube onkin pullollaan. Näitä on jopa siinä määrin, että minun oli hankaluuksia valita näistä se sopivin, jota lähtisin soveltamaan.

Pidemmän selailun jälkeen löysin kuitenkin hyvin yksinkertaisiin perusteisiin nojaavan videopätkän, jossa hyödynnetään samoja tarvikkeita, jotka minulta itseltänikin löytyy. Maalaustekniikoissa tarjoillaan myös muutamia hyviä variaatioita, joten myös valinnanvaraa löytyy eri tyyleillä tekemiseen. Lisäksi ainakin omaan silmääni lopputulos ja figujen maalipinta näyttävät erittäin hyviltä, joten eiköhän tällä lähdetä liikkeelle. Laitan upotuksen TableTopReady-kanavalta löytyvään videoon alapuolelle, jotta muutkin halukkaat voivat tätä tarvittaessa hyödyntää. Tuolta näyttää löytyvän paljon muutakin hyvää sisältöä, joten kannattaa muutenkin tsekkailla kanavan tarjontaa.

Nyt kun sopiva esimerkin näyttäjä on löytynyt ja kaikki on valmista, niin maalaaminen alkakoon! Kokemuksia ja kuvia urakasta on siis luvassa lähiaikoina, toivotaan että kaikki menee putkeen.

Muukalainen figuversumissa löytyy nyt myös Youtubesta + kurkistus Dungeons & Dragons: Starter set -laatikkoon!

Viime viikonloppuna hankkimani "Dungeons & Dragons: Starter set" ansaitsi mielestäni hieman erityisemmän käsittelyn. Niinpä innostuin tekemään ihkaoikean videopätkän aloituslaatikon avaamisesta, jossa ihmetellään lootan sisältöä ja käydään pikaisesti läpi siitä löytyviä komponentteja. Tätä tarkoitusta varten loin myös Muukalainen figuversumissa -kanavan Youtubeen, jonne lisäilen jatkossakin kotikutoista ja mahdollisesti myötähäpeää synnyttävää videosisältöä miniatyyri- ja roolipelimaailmasta. Alapuolelta pääset katsomaan, minkälainen pätkä näillä eväillä syntyikään!

Paluu roolipelimaailmaan vuosikymmenten jälkeen - yhden pelaajan ajatukset ja lähtökohdat harrastuksen alkutaipaleella

Koska mennyt viikonloppu meni reissatessa ja festaroidessa, niin jätin suosiolla pohjamaalatut figuurit odottamaan tätä viikkoa, ennen kuin alan näitä maalaamaan kunnolla. Senhän tietää, että jos näihin olisi kerennyt vetämään vain yhden kerroksen maalia, niin harmittamaan se oli jättänyt, kun homma jää kesken. Joten parempi näin.

Viikonlopun aikana kerkesin kuitenkin palata muistoissani sekä perehtyä uudella tavalla siihen toiseen kiinnostuksen kohteeseen, joka aktivoitui uudestaan tänä keväänä. Eli roolipeleihin. Näistä minulla on lähtökohtaisesti enemmän kokemusta kuin miniatyyripeleistä, sillä nuoruusvuosien aikana tuli kertaalleen oltua yhdessä roolipelisessiossa mukana. Muistan tuon vieläkin kuin eilisen. Tuo nimenomainen rope kesti muutamia viikonloppuja, joiden aikana peliporukkamme sukelsi aavikoiden ympäröimään ja kuumuutta hohkavaan kaupunkiin, jossa jäljitimme mystistä esinettä erilaisten uhkien ympäröimänä. Oma hahmoni oli voimakas ja hieman yksinkertainen tappelija (saattoi olla nimeltään Boris), joka oli osa esinettä jäljittävää porukkaa. Aivan tarkkaan en kaikkia juonikuvioita muista, mutta mieleeni on jäänyt erityisesti se suuri seikkailun tuntu, joka pelisessioita ympäröi. Muistikuvatkin tuon ropen yksittäisistä tapahtumista ovat aivan yhtä voimakkaat, kuin tämä olisi tapahtunut ihka oikeassa elämässä. Tämä kuvaa hyvin roolipelien voimaa ja sitä, kuinka immersiivisiä näiden synnyttämät kokemukset voivat olla.

Onkin oikeastaan hieman ihmeellistä, että roolipelit jäivät tämän jälkeen täydelliseen paitsioon. Ehkäpä tässäkin oli syynä se, että tämä oli niin selkeästi porukalla tehtävä juttu, joka tuntui kaltaiselleni ujolle nuorukaiselle tuolloin hankalalta. Vieraiden ihmisten kanssa säätäminen ja peliseuran haku tuntuivat turhan vaivalloiselta, vaikka itse pelaamisesta hyvä fiilis jäikin. Nykyään moiset ongelmat eivät tunnu enää sellaiselta asialta, että ne vaikuttaisivat haittaavasti mihinkään. Esimerkiksi ajatus vaikkapa Ropecon-tapahtumassa järjestettäviin roolipeleihin osallistumisesta tuntuu huikean hauskalta, vaikka joutuisi aivan vieraan porukan kanssa tähän heittäytymään. Näin ne ajat ja ihmiset muuttuvat, tässä tapauksessa se on vain hyvä asia! 

Roolipelimaailma on kuitenkin itselleni aivan yhtä vieras paikka, kuin miniatyyripeleihin liittyvä todellisuus. Sen verran tiedän, että Dungeons & Dragons (eli D&D) on yksi roolipelaamisen kantaisistä, joka on säilyttänyt markkinajohtajan aseman vuosikymmenten ajan. Siksi onkin loogista aloittaa oma takaisinohjautuminen roolipeleihin D&D-pohjalta, koska tähän liittyen löytyy varmasti runsain mitoin materiaalia, informaatiota sekä peliin vihkiytyneitä. Erilaisia roolipelisysteemejähän on varmasti vaikka kuinka paljon, mutta ehkä näin alkuun on hyvä luottaa perinteisiin! 

Tämän seikkailun käynnistin kahdella tavalla. Huomasin, että viime vuonna on julkaistu (ymmärtääkseni) uusimman edikan D&D-sääntöpohjaan perustuva suomenkielinen versio, joka kantaa nimeä "Legendoja & Lohikäärmeitä". Tämä käännöksen pelaajan kirjan onnistuinkin yhyttämään paikallisesta kirjastosta ja kerkesin selailemaan teosta jonkin verran. Vaikuttaa oikein mallikkaalta ja laadukkaasti toteutetulta paketilta, joka mahdollistaa roolipeliharrastuksen sääntöpohjaan ja lukuisiin taustatietoihin perehtymisen suomen kielellä. Yllättävän monipuoliselta (ja -mutkaiseltakin) säännöt alkuun vaikuttavat, joten ihan hyvä, ettei tarvitse lähteä omassa päässään käännöstyötä tekemään kaiken hyvän lisäksi. Joten L&L vaikuttaa hyvältä aloituspisteeltä roolipelimatkalle. Tästä varmasti lisää ajatuksia myöhemmin, kunhan hommat saan kunnolla käyntiin! 

"Legendoja & Lohikäärmeitä" vaikuttaa hyvältä ensiaskeleelta roolipelien maailmaan!

Toisen konkreettisen etapin roolipelien maailman tein ostamalla viikonlopun aikana Dungeons & Dragonsin "Starter Set" -paketin. Setin pitäisi tarjota kaiken tarpeellisen, jolla roolipeliharrastuksen saa käyntiin ja vaikka tuo on käsittääkseni hieman tuollainen "light-versio" ohuine ohjekirjoineen ym., niin ei tuo reilun 20 euron hintaisena ollut paha investointi lainkaan. Joten on mielenkiintoista nähdä, minkälaiset pelit tällä saadaan aikaan ja mitä kaikkea tämä vaatii. Mutta tästäkin asiaa jatkossa lisää! 

Dungeons & Dragonsin aloituspaketti ei ollut pahanhintainen investointi.

Ensimmäiset askeleet on nyt siis tälläkin saralla otettu ja saapa nähdä, mitä tuleman pitää. Se on myönnettävä, että oli kyseessä sitten miniatyyri- tai roolipelit, niin harrastuksen aloittaminen on tehty helpoksi. On kaiken maailman starttibokseja ja aloitussettejä, jotka ovat suhteellisen huokeita ja pitävät sisällään kaiken tarpeellisen. Ja hyvähän se vain on, ettei homma jää tästä kiinni. Itseänikin nyt hieman harmittaa, että näiden harrastusten aloittamisessa on mennyt näin kauan, koska ei tämä alkuun pääseminen nyt niin hankalaa sitten ollutkaan, kuin jossain vaiheessa ajattelin - tai sitten ongelmat sääntöjen ja muiden vääntöjen kanssa ovat vasta edessä! Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan!